Moskova rahoittaa Ukrainaa vastaan käymänsä laittoman hyökkäyssodan kasvavia kustannuksia kahdella tapaa, paljastaa Harvardin yliopiston Davis Centerin apulaisprofessori Craig Kennedy. Tarkkaan seuratun valtion puolustusbudjetin lisäksi on julkiselta tarkastelulta lähes näkymättömänä pysynyt budjetin ulkopuolinen rahoitusjärjestely, joka näyttää olevan samankokoinen kuin puolustusbudjetti.
Hyökkäyssodan toisena päivänä säädetyn lain varjolla Kreml on pakottanut venäläispankkeja myöntämään etuoikeutettuja lainoja sotaan liittyville yrityksille valtion asettamin ehdoin. Jo vuoden 2022 puoliväliin mennessä tämä budjetin ulkopuolinen rahoitusjärjestely on auttanut pyörittämään ennennäkemätöntä 415 miljardin ruplan yrityslainatoimintaa, jonka arvo on jo yli 70 prosenttia bruttokansantuotteesta. Craigin raportin mukaan 210–250 miljardia on koostunut pakollisista pankkilainoista, joita on myönnetty puolustusalan urakoitsijoille – joista monien luottokelpoisuus on huono – auttamaan sotaan liittyvien tuotteiden ja palvelujen tuottamisessa.
Aluksi tämä budjetin ulkopuolinen rahoitusjärjestely osoittautui hyödylliseksi Moskovalle, koska se mahdollisti virallisen puolustusbudjetin pitämisen hallittavalla tasolla. Tämä sai tarkkailijat päättelemään väärin, että Moskovalle ei koidu merkittävää riskiä sotansa rahoittamisesta.
Nyttemmin Moskovan nojautuminen budjetin ulkopuoliseen lainaamiseen on kuitenkin alkanut aiheuttaa haitallisia ja vakavia seurauksia. Se ei ainoastaan ole ollut päätekijä inflaation ja keskuspankin koronnostojen takana, vaan se on myös luomassa edellytykset koko talousjärjestelmän kattavalle luottokriisille.
Loppuvuodesta 2024 Kremlissä alettiin ymmärtää yhä paremmin, että sen budjetin ulkopuolinen rahoitusjärjestely on tuottanut talousjärjestelmään voimakkaita riskejä, kuten pankkien korkeat lainakorot sekä likviditeetti- ja varanto-ongelmat, ja vakavasti vaarantanut rahansiirtomekanismin. Moskovalle luottotapahtumariski on paljon välittömämpi huoli kuin hitaasti laskeva bruttokansantuote. Korkea korkotaso on tuottanut talousahdinkoa jo aiemmin taloudeltaan terveillekin yhtiöille.
Venäjän keskuspankki on jo pyytänyt hallitusta supistamaan rahoitusjärjestelyään, mutta se pilaisi valtion kyvyn ylläpitää nykytahtista sotaa ilman huomattavaa puolustusbudjetin kasvattamista. Moskovalla on nyt ongelma: mitä pitemmälle se lykkää tulitaukoa, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että yritysten ja pankkien luottotapahtumat, jotka pakottavat valtion pelastamistoimenpiteisiin, heikentävät Moskovan neuvotteluvaltaa. Kremlin kasvava rahoitusongelma alkaa todennäköisesti painaa sen halussa jatkaa sotaa ja tarjoaa odottamattoman neuvotteluvaltin Ukrainalle ja sen liittolaisille.
