Venäjän rooli suurena, maailmanlaajuisena tekijänä maailman asemarkkinoilla on uhattuna, kertoo tuore Center for Strategic and International Studies -tutkimuslaitoksen raportti.
Venäjän kansainvälinen kilpailukyky asemarkkinoilla on heikentynyt jo 2010-luvun alkupuoliskolta lähtien sekä lännen pakotteiden että tärkeiden ostajamaiden Kiinan ja Intian oman asetuotannon takia.
Maan osuus maailman aseviennistä on pudonnut 22 prosentista vuosina 2013–2017 seuraavan viisivuotisjakson 16 prosenttiin. Hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022, mikä ylikuormitti Venäjän aseteollisuuden tuotantokapasiteetin ja lisäsi pakotteita, on vain kärjistänyt vientiongelmia.
Venäjä on säilyttänyt kilpailukykynsä ohjusten, ilmatorjuntajärjestelmien, ilma-alusten ja meritoimintajärjestelmien tuotannossa, mutta niiden lyhyen aikavälin vientimäärät laskevat vääjäämättä.
Raportin mukaan aiemmat suurasiakkaat Kiina, Intia, Egypti ja Algeria jatkavat ulkomailta hankittavien järjestelmien monipuolisuuden lisäämistä. Intia on tämän kehityskulun paras esimerkki: Sen asetuonti Venäjältä putosi 64 prosentista vuosina 2013–2017 seuraavan viisivuotisjakson 45 prosenttiin. Samalla tuonti Ranskasta kasvoi viisinkertaiseksi.
Laatu huolettaa ostajia
Venäjän aseteollisuuden käännös sisämarkkinoille sodan takia johti varaosaviennin pysähtymiseen, joka on tehnyt maasta epäluotettavan kumppanin. Esimerkiksi Vietnam on ollut vahvasti riippuvainen venäläisistä aseista, mutta helmikuun 2022 jälkeen sen on täytynyt lisätä panssariajoneuvojen, jalkaväen aseiden, droonien ja meritorjuntaohjusten kotimaista tuotantoa sekä etsiä uusia toimittajia Yhdysvalloista, Israelista, Intiasta, Etelä-Koreasta ja Japanista. Venäjä tuskin saa takaisin siellä menettämäänsä jalansijaa. Lisäksi Venäjän irrottaminen kansainvälisistä maksujärjestelmistä on hankaloittanut sen asekauppaa maailmanlaajuisesti.
Aseiden hankkijat ovat nykyään myös huolissaan Venäjän aseiden laadusta. Vuosikausia Venäjä markkinoi aseitaan taistelutestattuina esimerkiksi Syyriassa. Ukrainasta oletettiin saatavan uusi koekenttä Venäjän seuraavan sukupolven aseille, mutta toisin kävi. Sota on osoittanut venäläisen teknologian tehottomuuden ja vanhanaikaisuuden. Suurin osa Venäjän panssarivaunuista ja panssaroiduista ajoneuvoista on osoittautunut äärimmäisen haavoittuvaksi nykyaikaiselle panssarintorjunnalle.
Todennäköisesti Venäjä menettää peruuttamattomasti jäljellä olevat korkean teknologian (ilma-alukset, ilmatorjuntajärjestelmät ja taistelupanssarivaunut) asemarkkinansa, mutta säilyttää asemansa vähemmän teknologisissa järjestelmissä, joista ovat yhä kiinnostuneita köyhät ja eristyneet maat. Tämä suuntaus on havaittu viime vuosina.
Venäjä on ollut pakotettu keskittymään sellaisiin maihin, kuten Etelä-Afrikka, Swasimaa, Angola ja Eritrea, joilla on varaa korkeintaan 300 miljoonan dollarin asejärjestelmiin. Venäjä voi saada jalansijaa niillä alueilla, joissa länsi rajoittaa asevientiään.
Ukrainasta saadut kokemukset voivat kaikesta huolimatta myös johtaa Venäjän aseteollisuudessa innovaatioihin, joita voidaan myydä globaalille etelälle vaihtoehtona lännen teknologialle. Esimerkiksi vaanivasta Lancet-aseesta saattaa tulla Venäjän uusi menestystuote, jolla se alkaisi kilpailla Iranin vastaavien tuotteiden kanssa.
