Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksikkökustannuksia aletaan julkistaa asteittain ensi vuoden alusta. Valtiovarainministeriössä asetetun hankkeen tavoitteena on muodostaa yhtenevät laskennan periaatteet, jotta palvelutuotannon kustannusten vertailu eri hyvinvointialueiden sekä toisaalta julkisen ja yksityisen tuotannon välillä on mahdollista.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) toteaa Verkkouutisille, että käytännössä yksikkökustannuksilla tarkoitetaan vaikkapa kaihileikkauksen hintaa tai vanhusten kotihoidon yhden käynnin hintaa.
Tietoa kustannuksista ja toiminnan vaikuttavuudesta tarvitaan hänen mukaansa aiempaa paremmin.
– Iso haaste on, miten pystytään tiedolla ohjaamaan sote-palveluita ja siihen tarvitaan vertailukelpoista tietoa kustannuksista. Hyvinvointialueet tarvitsevat tietoa budjetointiaan varten ja jotta ne voivat keskenään vertailla mikä toimii ja ottaa parhaat keinot käyttöön. Jotta rahat saadaan riittämään, on olennaista, että palvelut ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavia.
Ensin pitää siis määritellä kunkin palvelun sisältö ja sen jälkeen sille yksikkökustannus. Ikonen myöntää, että lääkärikäynnin sisältö voi olla helpommin määriteltävissä ja mitattavissa kuin jokin sosiaalihuollon palvelu.
– Sosiaalihuollon palveluissa katsotaan ensin esimerkiksi palveluasumisen hoitovuorokauden hintaa, joka voi olla vaikkapa asumisvuorokausi. Tämän työn rinnalla tarvitaan näyttöön perustuvaa vaikuttavuustietoa täsmällisemmin, esimerkiksi sosiaalipalveluissa tietoa siitä, millainen apu tai palvelu auttaa ihmistä ongelmien keskellä eteenpäin, ministeri sanoo.
Ikosen mukaan tällä hetkellä hyvinvointialueilla on paljon erilaisia palvelukokonaisuuksia. Dataa niistä kyllä tuotetaan, mutta se on erilaista eri alueilla.
– Luvut millä lasketaan eivät ole riittävän täsmällisiä, eivätkä keskenään vertailukelpoisia. Siksi tarvitaan kansallista työtä.
Tavoitteena on mahdollistaa vertailu myös yksityiseltä ostetun ja julkisen palvelutuotannon välillä, jolloin pitää erottaa toisistaan järjestämisen ja tuottamisen kustannukset. Tällä Ikosen mukaan tarkoitetaan sitä, että julkisen puolen järjestämisvastuuseen voi sisältyä myös muita kustannuksia aiheuttavia velvoitteita, kuten muun muassa väestön palvelutarpeeseen varautuminen, kansalaisten osallistaminen ja palveluiden valvonta.
– Julkiselle järjestäjälle voi aiheutua joitain kustannuksia, joita yksityiselle palvelutuottajalle ei muodostu lainkaan, silloinhan nämä eivät ole vertailukelpoisia, Ikonen toteaa.
Ensimmäiset tiedot on tarkoitus julkistaa ensi vuoden alussa. Tulevatko ne verkkoon kaikkien tutkittavaksi?
Ikonen vastaa, että läpinäkyvyys on lähtökohta, mutta hankkeen edetessä tarkennetaan vielä, miten ja missä muodossa yksikkökustannuksia on tarkoituksenmukaista julkaista.
Ministeri huomauttaa, että kun tiedot tulevat aluevaltuustojen luottamushenkilöiden käyttöön päätösten tueksi, ne ovat silloin julkisia ainakin julkisen tuotannon puolelta.
Yksikkökustannusten kansallisen tason laskenta perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tahto-tietokantaan, joka yhdistää talous-, toiminta- ja henkilöstötietoja, mikä vähentää oleellisesti alueilta vaadittavaa työmäärää. Laskentaa kehitetään yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Samalla selvitetään ja yhdenmukaistetaan hyvinvointialueiden sisäisen laskennan käytänteitä.
