Yhdysvaltain asevoimien edustajat korostavat monissa tilaisuuksissa, että he tutkivat aktiivisesti Ukrainan puolustusvoimien sotakokemuksia Venäjää vastaan. Käytännössä kuitenkin Yhdysvaltojen asevoimien analyyttiset osat kiinnittävät niihin suhteellisen vähän huomiota. Defense Onen toimittajan Sam Skoven mukaan selvä merkki tästä on aihetta seuraavien analyytikkojen äärimmäisen pieni määrä.
Esimerkiksi maavoimien Center for Lessons Learned (CALL) -osastolla vain neljä analyytikkoa 45:stä keskittyy Ukrainaan, ja CALLin verkkosivuilla on hyvin vähän sotaa Ukrainassa käsitteleviä raportteja.
Kysyttäessä merivoimilta, keräävätkö he tietoa Ukrainan kokemuksista Venäjää vastaan Mustallamerellä, sieltä ei osattu vastata mitään. Merijalkaväki puolestaan vastasi, että heidän mielestään ei ollut välttämätöntä luoda erillistä analyyttistä rakennetta, joka seuraisi Ukrainan kokemuksia suoraan. Sen sijaan he mieluummin nojaavat muiden puolustushaarojen sekä kumppanimaiden keräämään informaatioon.
Ilmavoimien ilmasodankäynnin opin parissa työskentelevä Curtis E. Lemay -keskus vastasi, ettei heidän henkilökunnassaan ole yhtään analyytikkoa, joka katsoisi Ukrainan suuntaan.
Syy yhdysvaltalaiseen akateemiseen välinpitämättömyyteen selittyy analyytikkojen mukaan tiivistetysti sillä, että jokainen sota on luonteeltaan erilainen. Sen vuoksi ei ole erityistä tarvetta nojata suoraan Ukrainan kokemuksiin sen puolustussodasta Venäjää vastaan.
Kuitenkin huhtikuussa 2024 Yhdysvaltain puolustusministeriö ilmoitti aikeestaan järjestelmällistää Ukrainan sotakokemusten tutkimus. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että tämä ei riitä. Siksi heinäkuussa hyväksytty senaatin kansallisen puolustuksen valtuuksia koskeva säädös vuodeksi 2025 vaatii asevoimia toimittamaan kongressille raportin, jossa ”tunnistetaan, eritellään ja sovelletaan” tietoja, joita on saatu Ukrainassa käytävästä sodasta.
