Sotilasprofessori emeritus Mika Hyytiäisen mukaan Venäjän merirajaepisodissa oli luultavimmin kyse koepallosta ja jos asiaa ajatellaan pidemmälle, niin karttasota on Venäjälle tyypillistä.

– Se on koepallo, jossa voitaisiin mennä paljon pidemmälle.

– En työni puolesta usko vahinkoihin, tarkentaa Hyytiäinen, jonka mukaan dokumentin vuotaminen Venäjän hallinnon verkkoon näyttää enemmän vaikuttamisyrityksestä.

Hän epäilee myös selitystä, että kyse olisi ollut Venäjän omien sisäaluevesien koordinaattien tarkistamisesta.

– En usko siihen. Ei ole sisäisiä aluevesiä, jos ollaan rajalla. Rajat ovat yhteisiä sopimuksia ja Suomen ja Venäjän merirajat on sovittu 1980-luvulla.

Hyytiäinen muistuttaa, että rajojen koskemattomuus on valtioille pyhä asia, ja kartat ovat tärkeitä maiden sisälläkin, kuten lukemattomat tonttiriidat kertovat. Kartoilla voidaan käydä tehokasta informaatiosotaa. Kun jokin valtio alkaa väittää omistavansa osan toisen valtion alueesta, maapalasta voi nopeasti tulla kiistanalainen kohde, kartoissa harmaalla rastiviivalla väritetty alue. Tällaisia kiistoja on käynnissä joka puolella maailmaa.

– Karttasotaa käydään esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä, jossa useita eri valtioita vetoaa erilaisiin karttoihin ja historiallisiin faktoihin kenelle mikäkin saari kuuluu. Samaan aikaan Kiina rakentaa niille saarille lentokenttiä ja de facto ne saaret varmaan kuuluvat Kiinalle, vaikka kansainvälisen merioikeuden mukaan ne eivät sille kuulu, sanoo paikkatiedosta väitellyt Hyytiäinen.

– Kartoilla on sodittu aina, niitä on piirrelty ja niillä vaadittu alueita.

Venäjä on siirrellyt Georgian rajaa systemaattisesti sodan jälkeen sadoilla metreillä ja väittänyt myös muun muassa Pohjoisnapaa omakseen. Tuoreimmassa esimerkissä Venäjä poisti toissayönä Viron puolen Narvajoelta parikymmentä vesiväylää merkitsevää poijua.

– Tämä on se, mitä näkisin, että voisi tapahtua, jos asia laajenee. Kuvitellaan, että Venäjä julkaisisi uudet aluevesirajansa Itämerellä, jotka sen mukaan ovat oikein, ja Suomi vastaavasti julkaisisi missä meidän aluevesirajamme kulkevat. Jotkut ulkopuoliset, ja en puhu tässä suomalaisista tai venäläisistä, voisivat todeta, että tämä on kiistanalaista harmaata aluetta.

Hyytiäisen mukaan merialueen jälkeen kiista voisi laajentua koskemaan vaikka Ahvenanmaan tai Hankoniemen kärkeä sillä ajatuksella, että ne ”kuuluisivat historiallisesti” Neuvostoliitolle ja sitä kautta Venäjälle.

– Jos mietit turistia ja kauppalaivan kuljettajaa: näet merikortissa rastiviivoja ja yhtäkkiä kiistanalaisia alueita, niin menetkö sinne.

– Kartta on se, jossa valtion itsenäisyys ja suvereniteetti voi törmätä virtuaalimaailmassa informaatiovaikuttamiseen. Jos tulevaisuudessa mentäisiin Googleen, ja sieltä tulisi hakuosumina Suomen kartta, jossa on rasteroituja epäselviä alueita, niin siitähän tulee totta. Ja jos mennään vielä pahempaan, niin tekoäly ei ainakaan tällä hetkellä ymmärrä karttoja, Hyytiäinen sanoo.

– Maat ovat äärimmäisen mustasukkaisia, kun puhutaan rajoista. Joten mikäs se on informaatiosoturille, ei kun pannaan lisää löylyä.

Hyytiäinen toteaa, että maan noustessa erilaisia luotoja nousee ylös merestä ja sitä kautta rajat eivät ole pysyviä, mutta rajankäyntejä tehdään diplomaattisina prosesseina.

Hyytiäisen mukaan venäläisasiakirjassa mainittujen Suomenlahden saarten kohdalla, jossa kulkee Suomen ja Venäjän välinen raja ja alkaa kansainvälinen merialue, on Venäjälle tärkeä kohta, mikä ehkä usein unohtuu.

– Alue on Venäjän näkökulmasta tosi kapea, siellä on paljon karikkoja ja esimerkiksi sukellusveneellä on vaikea päästä kansainväliselle merialueelle. Mitä isompi se oma vesialue on, sitä helpompaa.

Kyse on Venäjälle käytännöllisestä asiasta.

– Jopa vain puolentoista kilometrin siirto johonkin suuntaan voisi tehdä sukellusveneen käytöstä venäläisille huomattavasti helpompaa ja sen näkee ihan merikorttia katsomalla. Luodot ovat iso haaste sukellusvenekipparille, joten kyllähän tähän on helppo keksiä sotilaallinen syy.

– Kysyn vain, että olemmeko valmiita puolustamaan Suomen karttaa, että rajoja ei kaapata ja saada ihmisiä uskomaan, että rajat ovat jossain muualla kuin on sovittu.

Meriraja-asiasta on Hyytiäisen mielestä fiksua käydä keskustelua – mitä enemmän analyyttistä keskustelua, sen parempi. Hyssyttely olisi huonoin vaihtoehto ja liiallisesti reagointi taas ei kuulu länsimaiseen demokratiaan.

– Olen presidentin kanssa samaa mieltä siinä, että ei pidä provosoitua, hän toteaa.

LUE MYÖS:
Onko tässä syy rajakohuun? Tutkijan mukaan lisää voi olla tulossa