Yhdysvaltain Ukrainalle luovuttamat Stryker-panssariajoneuvot ovat olleet Venäjän Kurskissa taisteleville ukrainalaissotilaille merkittävä apu. Asiasta kertoo Ukrainan valtiollinen United24-media.
Vuonna 2002 käyttöön otettu kahdeksanpyöräinen Stryker on rynnäkkö- ja kuljetuspanssarivaunun yhdistelmä. Siitä on olemassa lukuisia versioita, mutta Ukrainalle on luovutettu vain konekiväärillä ja savukranaateilla varustettuja ”karvalakkimalleja”.
Strykereita on annettu Ukrainalle nelisensataa. Ensisijaisesti niitä käytetään miehistön kuljettamiseen ja haavoittuneiden evakuoimiseen.
Yksi Strykereitä käyttävistä sotilaista on tykkimies Likhii, joka on vastuussa erään Strykerin Browning-konekivääristä. Hän kertoo, että ensimmäinen tehtävä Venäjän puolella rajaa oli sotilaille unohtumaton kokemus.
– Etenimme kohti vihollisen asemia kolmen Strykerin kanssa, kuljettaen joukkoja konekivääritulen ja panssarivaunuja tukien, Likhii kertoo.
Strykerit suoriutuivat tästä tehtävästä erinomaisesti. Joukot saatiin kuljetettua määränpäähänsä ja haettua myöhemmin pois.
Vaunut suojautuvat Venäjän käyttämiltä drooneilta savukranaattien avulla. 12,7 millimetrin Browning-konekivääriin mahtuu 250 ammusta, sekä tavallisia että panssarin lävistämiseen suunniteltuja patruunoita. Tulivoimainen konekivääri onkin suuri apu rynnäköissä.
Strykerin takaosaan mahtuu kuljettajan ja tykkimiehen lisäksi kahdeksan sotilasta. Käytännössä vaunuun ahtautuu kuitenkin usein jopa 10, 12 tai jopa 15 sotilasta.
Yksi Strykerin vahvuus on sen nopeus. Vaunut yltävät parhaimmillaan jopa 120 kilometrin tuntinopeuteen. Nopeudesta huolimatta Stryker on varustettu vahvalla panssarilla, joka suojaa sen sisällä olevia joukkoja.
– Yksikään sotilas ei ole vielä menehtynyt vaunussamme, Likhii sanoo.
Myös kuljettaja Siga kehuu Strykeria.
– Ohjaus on huipputasoa. Kuljettaja voi säätää istuinta ja rattia. […] Sen ajaminen tuntuu mahtavalta, Siga kertoo.
Venäjän vastahyökkäyksissä huolimatta ukrainalaiset hallitsevat edelleen yli 500 kilometrin aluetta Kurskissa. Amerikkalaiset Strykerit jatkanevat siis taistelua Venäjän maaperällä toistaiseksi.
Siga ja Likhiillä on myös mielipide siitä, milloin sota voisi loppua.
– Pahuudesta on rangaistava. En halunnut taistella, mutta minun oli suojeltava kotiani, Likhii tiivistää.
