Kesällä 2017 uutisoitiin suomalaisesta avustustyöntekijästä, joka toukokuussa oli otettu panttivangiksi Afganistanin Kabulissa. Hänet vapautettiin syyskuussa 118 vuorokauden jälkeen.
Sieppauksen yhteydessä tapettiin kaksi muuta ihmistä, vartija ja naisen huonekaveri. Suomalaisnaisen kerrottiin olleen 37-vuotias ja tulleen Kabuliin työskentelemään kristilliselle Operation Mercy -järjestölle noin kolmea kuukautta aiemmin. Hänen henkilöllisyyttään ei ole koskaan julkaistu.
Heräsin maalattiakellarin lattialta. Makasin kyljelläni pienellä kaislamatolla kädet ja jalat sidottuina, säkkikankaan palanen päälle heitettynä. Suun ja koko pään ympäri oli vedetty roudarinteippiä. Nenästä valui valtoimenaan räkää. Olin alasti. Oletettavasti sama pieni mies, jonka hahmon olin nähnyt olohuoneen oviaukossa, istui nyt tuolilla jalkopäässäni kalashnikov sylissä ja toisteli englanniksi: ’Shut up!’
Naisen ”Johanna Salon” nimellä kirjoittama teos Pimeys ei saa sitä valtaansa (Aikamedia) on hiljattain ilmestynyt. Hän kertoo siinä yksityiskohtia panttivankielämästään eristyksissä muusta maailmasta vihamielisissä olosuhteissa. Kirjassa on paljon pohdiskelua kärsimyksestä ja naisen Jeesukselta saamasta avusta.
Nainen kertoo olleensa vankeusajan pienessä kosteassa maakellarissa, jossa katto oli niin matalalla, ettei hän mahtunut seisomaan. Ulkoseinällä katon rajassa oli pieni kalteroitu ikkuna, josta kaappaajien tietämättä näkyi naisen onneksi pieni valonsäde.
Katossa oli paljas hehkulamppu. Kaappauksen yhteydessä naista oli hakattu niin, että oikea silmä oli musta ja hän ei saanut liikutettua leukaa normaalisti kolmeen viikkoon. Kellarin ympärillä oli aseistettuja miehiä. Nainen sai onnekseen kellariin Koraanin, rikotun Raamatun, muistikirjan ja kynän.
Oli taas seisottava yö, ilman unta ja lepoa, kasvot seinään päin ja jalat kahleissa. Sain sentään suoristautua, kun ranteet ja nilkat yhdistävä ketju irrotettiin, jotta voisin seistä.
Yksi ketju pyöritettiin molempien ranteiden ympärille niin, että väliin jäi noin 40 senttimetriä ketjua. Päät lukittiin riippulukoilla. Toinen ketju kiinnitettiin käsien ketjuun, mutta nilkkoja yhdistvän ketjun ympäri niin, että kädet ja nilkat olivat yhdessä enkä voinut enää suoristautua. Kolmas pujotettiin kaulan ympäri. Molemmissa nilkoissa oli jo entuudestaan ketju, joka sitoi ne toisiinsa ja lisäksi nojatuoliin lakanan toisella puolella.
”Ruokaa et saa!” Shahin ilmoitti. ”Saat vain yhden lasin teetä päivässä. Kuumana.”
Shahin alkoi lyödä jalkoja ja nilkkoja lampun sähköjohdolla, mutta vähän löysästi. Alkuun se ei sattunut, mutta kiukustutti kylläkin. Vähitellen iskut kovenivat.
”Haluatko, että minä raiskaan sinut?” Luchak sanoi.
Sieppaajat vaativat naiselta tietoja Kabulin ulkomaalaisista. Häntä kidutettiin, nöyryytettiin, simputettiin ja valvotettiin, mutta kirjan mukaan ei uhkauksista huolimatta esimerkiksi raiskattu.
