Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä, jossa työssäkäyvien sukupolvi maksaa edeltäjiensä eläkkeet. Vakuutusyhtiö Lähitapiolan Arjen katsaus -kysely paljastaa, että suurin osa suomalaisista tekisi toisin.
Lähes kaksi kolmasosaa kantansa kertoneista vastaajista (64 prosenttia, ”en osaa/halua sanoa” -vastaukset poistettu) sanoi kyselyssä, että jokaisen sukupolven tulisi kustantaa omat eläkkeensä. Osuus oli noin kolme prosenttiyksikköä suurempi kuin vuoden 2021 kyselyssä. Molempiin kyselyihin vastasi reilu tuhat suomalaista ja ne toteutti tutkimusyhtiö Verian.
– Näyttää siltä, että suomalaiset rakentaisivat eläkejärjestelmän vahvemmin rahastoivaksi, jolloin suurikaan syntyvyyden lasku ei uhkaisi sitä. Kun sukupolvet pienenevät, eläkemaksujen maksajia on vähemmän ja syntyy painetta nostaa maksuja. Jos suurien ikäluokkien eläkemaksut olisi aikanaan rahastoitu käytettäväksi heidän omiin eläkkeisiinsä ja sijoitettu vuosikymmeniksi kerryttämään tuottoa, seisoisi koko järjestelmä vakaammalla pohjalla, sanoo Lähitapiola Varainhoidon ekonomisti Hannu Nummiaro tiedotteessa.
Osa lakisääteisistä eläkkeistä rahoitetaan jo nyt osittain rahastoivan periaatteen mukaan, eli niihin käytetään sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä maksuja, jotka rahastoidaan ja sijoitetaan. Yksi tapa lisätä eläkejärjestelmän tuottoa olisi höllentää eläkeyhtiöiden vakavaraisuussääntelyä ja antaa niiden sijoittaa eläkevarat riskisemmin.
– Nykyinen sääntely ohjaa eläkeyhtiöitä pitämään osakkeiden painon noin puolessa kaikesta sijoitusomaisuudesta. Suurempi osakepaino voisi nostaa lakisääteisen järjestelmän tuottoa ja ehkä siten lisätä suomalaisten tyytyväisyyttä siihen. Eläkesäästämisessä sijoitushorisontti on pitkä, jolloin riskitaso voi olla korkea, koska luontaiset markkinoiden vaihtelut ehtivät tasoittua, Nummiaro pohtii.
Muutos osittain rahastoivasta järjestelmästä kokonaan rahastoivaan olisi vaikea – ellei mahdoton.
– Työikäiset joutuisivat silloin maksamaan sekä aiempien sukupolvien eläkkeitä että rahastoimaan eläkemaksujaan omia eläkkeitään varten. Täysin rahastoiva järjestelmä olisi pitänyt ottaa käyttöön heti eläkejärjestelmää perustettaessa, mutta tuskin siinä vaiheessa osattiin ollenkaan ennakoida, kuinka epävakaaksi länsimaiden väestörakenne lopulta voikaan muuttua. Yksittäiset kotitaloudet voivat sitten paikata eläkeajan toimeentuloaan kotikutoisella ”rahastoivalla järjestelmällä” eli säännöllisellä ja pitkäjänteisellä sijoittamisella, ekonomisti neuvoo.
56 prosenttia kantansa kertoneista suomalaisista arvioi Arjen katsaus -kyselyssä saavansa eläkemaksuilleen paremman tuoton omaehtoisesta eläkesäästämisestä kuin lakisääteisestä järjestelmästä. 25–34-vuotiaista tätä mieltä oli jopa 77 prosenttia kantansa kertoneista, yli 75-vuotiaista vain 13 prosenttia.
– Heille, jotka nyt nostavat eläkettä, lakisääteinen järjestelmä on ollut ihan kelpo diili. 75-vuotiaat saavat eläkejärjestelmästä 3,3 euroa eläkettä jokaista maksamaansa euroa kohti, kun vuonna 2010 syntyneillä suhdeluku jää 1,7:ään. On hyvin todennäköistä, että nuoret saavat itse sijoittamalla paremman tuoton ja samalla vähennettyä elintasonsa riippuvuutta huojuvasta julkisesta taloudesta. Toki pitää muistaa, että lakisääteinen eläkejärjestelmä tarjoaa turvaa myös työkyvyttömyyden ja perheen huoltajan kuoleman varalle, Nummiaro huomauttaa.
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt pohtivat parhaillaan toimia eläketurvan uudistamiseksi. Tavoitteena on tukea julkista taloutta ja estää eläkemaksuja nousemasta. Valmisteluaikaa on tammikuuhun 2025. Ihmelääkkeitä ei kannata Nummiaron mukaan odottaa.
– Uudistus voi purkaa kasvupainetta, joka kohdistuu eläkemaksuihin, mutta ongelmien juurisyitä – syntyvyyden laskua, huoltosuhteen heikkenemistä ja heikkoa talouskasvua – se ei pyyhi pois. – Lakisääteinen järjestelmä turvaa kyllä peruselintason eläkkeellä, mutta ei sen varaan kannata koko eläkeiän toimeentuloa jättää. Varautumalla omiin eläkepäiviin ajoissa tekee palveluksen paitsi itselleen myös koko yhteiskunnalle, ekonomisti sanoo.
