Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä tuo Kotus-blogissa esiin kielelliseen monimuotoisuuteen ja kulttuuriseen yhteisymmärrykseen liittyviä haasteita: kielihäpeän ja kielisyrjinnän.
Hänen mukaansa kieli ei saa olla millään tavalla syrjinnän väline, ja suomalaisten on aika päästää irti kielihäpeästä.
Euroopan kielten päivää vietettiin tiistaina 26. syyskuuta.
Nissilä tähdentää, että kuviteltua äidinkielen tasoista kielitaitoa ei ole olemassa. Jokaisen äidinkielisenkin kielitaito ja esimerkiksi sana- ja ilmaisuvaranto vaihtelevat suuresti.
– Uuden kielen oppimisen tavoitteena ei siis tule olla kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito vaan kyky kommunikoida ja saavuttaa sellaisia kielitaitoja, joilla selviytyy eri tilanteissa ja yhteisöissä, hän toteaa tiedotteessa.
Nissilän mukaan meidän ei tulisi tuntea myötähäpeää kenenkään kielitaidosta.
– Meidän olisi hyvä tuntea ylpeyttä rohkeudesta, jolla kehittyvää kielitaitoa käytetään.
Nissilän mielestä monikielistyvässä maailmassa kielitaito on sekä osa yleissivistystä että tärkeä työelämätaito. Koko yhteiskunnan olisi tarpeen olla entistä kielitietoisempi.
Kieli voi päätyä syrjinnän välineeksi
Kielten käyttöön liittyy usein tavalla tai toisella monenlaista vallankäyttöä. Nissilä muistuttaa, että yhteiskunnassa käytettävien kielten asemaa määritellään jo lainsäädännössä. Kaikilla kielillä ei ole samaa statusta. Joidenkin kielten käyttöala on suppeampi kuin toisten.
– Onkin tärkeää tehdä näkyväksi kaikkia kieliä voimavarana, jotta kieli ei päädy syrjinnän välineeksi. Kielitaidon arvostusta on syytä lisätä, koska kielitaito on osa sivistystä ja monille myös osa ammattitaitoa. Kielihäpeästä irti päästämistä tarvitaan, jotta jokainen löytäisi intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen. Se tarkoittaa sisäisen motivaation synnyttämistä silloinkin, kun kielenoppijan aiemmat kokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia.
Nissilän näkemyksen mukaan yksilöiden tasolla kyse on ennen kaikkea siitä, että jokainen voi tulla ymmärretyksi itselleen merkityksellisissä viestintätilanteissa eikä kielitaito rajoita pääsyä osaksi erilaisia yhteisöjä ja yhteiskuntaa.
– Kenenkään ei pidä enää joutua kokemaan eri kielten välisiä hierarkiaeroja eikä minkäänlaista kielihäpeää.
