Venäjän aloittama laaja-alainen hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut jo reilun vuoden verran, eikä loppua ole näköpiirissä. Varsinkin Moskova on ehdottanut säännöllisin väliajoin rauhanneuvotteluita, mutta osapuolten neuvotteluehdot ovat olleet liian kaukana toisistaan.
– Venäjän sotaa Ukrainassa ja sen päättymistä koskevissa pohdinnoissa on kyse ennen kaikkea tasapainon löytämisestä sen välille, mikä on mahdollista ja toivottua, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen Verkkouutisille.
Hänen mielestään tarvittaisiin selkeämpää visiota etenkin sen suhteen, millaista sodan lopputulosta Ukrainaa tukevat länsimaat tavoittelevat.
Venäjän reilu vuosi sitten aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen länsimaiset poliitikot ovat todenneet toistuvasti, että Venäjä ei saa voittaa sotaa.
Vanhasen mielestä ilmaisu on kuitenkin epämääräinen.
– Mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että Ukrainan pitää voittaa ja Venäjän pitää hävitä? Se on lause, jota toistetaan länsimaiden pääkaupungeissa, mutta tällä hetkellä ei selvästikään ole olemassa kovin yhtenäistä määritelmää toivotulle lopputulemalle.
Vanhanen kaipaa tarkennusta sille, mitä Ukrainan voitto ja toisaalta Venäjän tappio tarkoittavat.
– Tarkoittaako Ukrainan voitto sitä, että jokainen venäläinen sotilas ajetaan pois miehitetyiltä alueilta Krimin niemimaa mukaan lukien?
– Vai tarkoittaako se sitä, että saadaan aikaan jonkinnäköinen kaikille osapuolille kelpaava tulitauko, ja sen kautta jonkinlainen polku rauhaan?
Hänen mielestään tästä ei näytä länsimaissa olevan yhtenäistä näkemystä, mikä on ongelmallista.
– Tähän liittyy olennaisesti myös se, mitä ukrainalaiset itse toivovat. Lännessä ei voida sanella Kiovalle sitä, milloin taistella ja milloin neuvotella. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin hallinto on myös selvästi ilmoittanut, ettei minkäänlaisiin alueluovutuksiin tulla suostumaan.
Vanhasen mukaan lännessä on pohdinnan paikka sen osalta, miten sodan toivottu ja mahdollinen lopputulos voidaan suhteuttaa sodan ja taistelukentän kokonaiskuvaan.
EU- ja Nato-jäsenyys?
Ukrainan rintamalla on käyty rajuja taisteluita, ja molemmat osapuolet ovat kärsineet kovia tappioita. Tällä hetkellä hyökkääjän painopiste on Itä-Ukrainan Donbasin alueella.
Eri asiantuntijat ovat analyyseissään verranneet Ukrainan tilannetta Suomen ja Neuvostoliiton väliseen talvisotaan, joka käytiin 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940. Näin tekee myös Henri Vanhanen.
– Suomen kokemukset voivat antaa yhden näkökulman sotaan Ukrainassa. Sotiemme loppuvaiheilla esimerkiksi eduskunnassa oli voimakasta vastustusta rauhansopimusta ja alueluovutuksia kohtaan. Lopulta valtiojohto arvioi rauhan ja alueluovutusten olevan Suomelle pienempi paha kuin se, että maa olisi joutunut kokonaan miehitysuhan alle.
Vanhasen mukaan Ukraina ei Suomen tavoin maansa suuremman koon ja väkiluvun johdosta kohtaa miehityksen uhkaa. Siitä huolimatta hän katsoo, että vaikka maalla on kykyä ja halua jatkaa taistelua kenties pitkäänkin, Ukrainassakin joudutaan pohtimaan vakavasti eri vaihtoehtoja, joihin alueista luopuminen myös sisältyy.
– Suomen talvisodan opetus on se, että vaikka alueluovutukset eivät välttämättä tunnu sellaiselta vaihtoehdolta, johon Ukrainan johto tai sodan traumoja kokenut kansakunta haluaisi ryhtyä, sitäkin joudutaan ehkä taustalla pohtimaan.
Vanhanen arvioi, ettei presidentti Zelenskyi kuitenkaan voisi esitellä ukrainalaisille alueluovutuksia sisältävää tietä ulos sodasta, ellei hän saisi tästä vastineeksi jotain lännestä.
– Nähdäkseni ainoa asia, jonka avulla Zelenskyi voisi saada kotimaassa tukea alueluovutuksille, olisi Ukrainan nopea integrointi länteen vähintään Nato-jäsenyyden myötä. Tällöin Ukraina saisi ydinaseiden tukemat turvatakuut liittokunnalta.
– Toinen vaihtoehto olisi jonkinlaiset erilliset turvatakuut yksittäisiltä jäsenmailta. Minun on vaikea nähdä, että minkäänlainen muu alueluovutuksiin liittyvä järjestely voisi ainakaan tällä hetkellä olla mahdollinen, Vanhanen sanoo.
Siten Ukraina voisi yrittää purkaa tilanteen niin, että Kiova solmii Moskovan kanssa aselevon ja suostuu jonkinlaisiin alueluovutuksiin, minkä seurauksena sotatoimet lakkaavat ja Ukraina saa turvatakuut.
Vanhanen pitää Ukrainan yhtenä ongelmana juuri sitä, että Naton ja EU:n jäsenmaakandidaateilla ei saa olla avoimia rajakiistoja tai käynnissä olevia sotilaallisia konflikteja. Vanhasen mukaan on myös todennäköistä, että Venäjä vastustaisi voimakkaasti Ukrainan Nato-jäsenyyttä.
– Joten jos Ukraina haluaa eroon sodasta ja Naton jäseneksi, niin Kiova joutuu tekemään raskasta pohdintaa sen osalta, olisivatko jonkinlaiset alueluovutukset puolustusliiton jäsenyyden myötä pienempi paha kuin sodan jatkuminen useiden vuosien ajan.
Ukrainaa tuettava
Henri Vanhanen muistuttaa myös toisesta perustavanlaatuisesta ongelmasta.
– Jos tavoitteena toisaalta on se, että jokainen venäläinen sotilas pitää ajaa pois Ukrainan miehitetyiltä alueilta Krimiä myöten, ja jos sota tämän myötä pitkittyy useaksi vuodeksi, tällöin lännessä on oltava valmiutta tukea Ukrainaa kunnolla. Tämä tarkoittaisi melkeinpä sotatalouteen siirtymistä ja johdonmukaisen suurta ammus- ja asetuotantoa. Lännessä olisi kaikki syyt olla valmiina tähän, mutta itsestään selvää se ei kuitenkaan ole, Vanhanen pohtii.
Hänen mukaansa lännen olisi vähintäänkin kyettävä tukemaan Ukrainaan niin, että suurin osa tällä hetkellä miehitetyistä alueista saataisiin vapautettua.
– Vasta silloin olemme Ukrainan kannalta tilanteessa, jossa vähimmäistavoitteet erilaisten polkujen hahmottelusta rauhaan olisivat poliittisesti mahdollisia Kiovan kannalta. Venäjä pitää yhä hallussaan merkittävää osaa maasta. Ukrainaa on kyettävä tukemaan niin, että se olisi nykyistä paremmassa neuvotteluasemassa suhteessa Venäjään.
”Venäjän revanssi estettävä”
Henri Vanhasen mielestä Euroopan pitää tarkastella tilannetta myös oman turvallisuutensa näkökulmasta, koska kyse ei ole pelkästään Ukrainasta. Sota kytee keskellä Eurooppaa.
– Eteemme tulee ratkaistavaksi se, miten vältämme uuden Berliinin muurin muodostumisen Eurooppaan. Miten ehkäisemme sen, että Venäjä voisi myöhemmin hakea revanssia uudestaan niin halutessaan, kun se jollain aikavälillä todennäköisesti pyrkii vahvistamaan itseään sotilaallisesti.
Hän kehottaa eurooppalaisia ajattelemaan isompaa kokonaiskuvaa ja katsoo, että Ukrainaa koskevan kestävän ratkaisun olisi oltava sellainen, että se ehkäisee uusia sotia.
– Mikäli lopputuloksena on tilanne, jossa Ukraina jäisi länsi-integraation ulkopuolelle ja joutuisi hyväksymään jonkinlaisen neutraalin aseman, olisi tämä tappio maalle ja koko Euroopan turvallisuudelle, koska silloin Venäjä katsoo, että sillä on oikeus tarvittaessa toimia sotilaallisesti Ukrainassa.
Vanhasen mukaan Suomellakin on kokemuksia siitä, miten Venäjä lopulta suhtautuu niin sanottuihin neutraaleihin maihin.
– Neuvostoliitto tunnusti Suomen puolueettomuuden vasta 1989, muutama vuosi ennen kommunistisen järjestelmän romahdusta ja kylmän sodan päättymistä. Venäläisessä imperialistisessa ajattelutavassa ei ole tosiasiassa sijaa puolueettomille tai neutraalille valtiolle. Olet joko heidän tai jonkun muun etupiirissä, pienemmillä ei ole omaa toimijuutta maailmassa.
Ei helppoja ratkaisuja
Vanhanen korostaa, että Ukrainan sotaan liittyvä kokonaistilanne on erittäin monimutkainen, eikä sen ratkaisemiseksi ole olemassa helppoja keinoja.
– Ukrainalaiset joutuvat miettimään, mikä on realistinen ja tavoitteenmukainen ratkaisu. Länsimaat joutuvat puolestaan miettimään, ovatko ne valmiita integroimaan Ukrainan syvemmälle osaksi Euroopan turvallisuusrakenteita ja mikä on Euroopan vakauden kannalta pitkällä aikavälillä paras ratkaisu.
– Ukrainalaiset ovat ilmaisseet tahtonsa liittyä EU:hun ja Natoon, ja he varmasti ymmärtävät rajakiistoihin liittyvät säännöt. Siten he joutuvat itse päättämään, mikä on se hinta, jonka he joutuvat maksamaan jäsenyyksistä. Jos he haluavat liittyä näihin organisaatioihin, heidän pitää mahdollisesti tehdä vaikeita sopimuksia.
Vanhasen mielestä Zelenskyin on vaikeaa esittää alueluovutuksiin liittyviä näkemyksiä ilman, että hänellä olisi takeita integroinnin onnistumisesta.
– Eurooppalaisten pitää olla myös valmiita käsittelemään integrointikysymyksiä, kun niiden aika koittaa ja se voi tulla eteen nopeastikin. Zelenskyitä pitää tukea poliittisesti, jotta hän voi ohjata Ukrainan ulos sodasta kestävällä tavalla.
– Lännessä on syytä pitää kirkkaana mielessä, että pahimmillaan huonossa rauhassa kylvetään seuraavan sodan siemenet. Lännellä on vielä mahdollisuus ohjata kehitystä Euroopan kannalta vakaaseen ratkaisuun, mutta tämä edellyttää nykyistä parempaa aseellista tukea. Kaikki sodat ratkaistaan viime kädessä taistelukentillä, hän toteaa.