Suomessa 1900-luvulla syntyneiden miesten Y-kromosomien aiempaa tarkempi kartoitus toi lisätietoa maamme isälinjoista. Tulokset osoittavat, että merkittävä osa lounaissuomalaisten geeniperimästä on todennäköisesti peräisin Baltiasta.
Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan populaatiogeneettisessä tutkimuksessa isälinjoja voidaan kuvata niin kutsutuilla haploryhmillä, jotka perustuvat Y-kromosomeista löytyvään geneettiseen vaihteluun.
Tällaista Y-kromosomin muuntelua voidaan hyödyntää geneettisessä sukututkimuksessa sekä tutkittaessa väestöhistoriaa ja muuttoreittejä.
Helsingin yliopiston tutkijoiden johtamassa tutkimuksessa suomalaisten miesten Y-kromosomeja on nyt tarkasteltu aiempaa huomattavasti tarkemmin. Tulokset selvensivät kuvaa tänne vuosituhansien aikana muuttaneiden miesten alkuperästä.
– Tutkimuksemme hyödynsi THL:n FINRISKI-aineistoa, jossa on koko Y-kromosomin geneettinen tieto noin 1800 suomalaiselta mieheltä kautta maan. Käyttämämme aineisto mahdollisti haploryhmien eli niin kutsuttujen isälinjojen tutkimisen aivan uudenlaisella tarkkuudella, sanoo väitöskirjatutkija Annina Preussner Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM).
Lounais-Suomeen on saavuttu etelän kautta Baltiasta
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Y-kromosomeissa nähdään sekä läntistä että itäistä vaikutusta. Suurin osa Suomen nykymiehistä kuuluu joko N- tai I-haploryhmään. Perinteisesti on ajateltu, että I-haploryhmä on saapunut Suomeen lännestä ja N-haploryhmä idästä.
Vastoin tätä perinteistä itä-länsijakoa tutkimuksessa löydettiin todisteita siitä, että N-haploryhmän kantajia olisikin saapunut Suomeen useampaa reittiä.
N-haploryhmät jakautuvat kahteen alalinjaan, joista toinen on huomattavasti yleisempi Lounais-Suomessa. Tulos muuttaa siis aiempaa käsitystä, jonka mukaan N-haploryhmä olisi saapunut ainoastaan idästä.
Lounais-Suomessa yleinen N-haploryhmän alamuoto näyttäisi saapuneen etelän kautta Baltiasta meren yli muuttaneiden miesten mukana. Aineistossa yksi kolmesta Lounais-Suomessa asuvasta miehestä kuului tähän ryhmään.
Aineisto kuvastaa tilannetta Suomessa 1900-luvun alusta noin 1950-luvulle saakka, ennen kuin laajamittaiset sisäiset muuttoliikkeet ja kaupungistuminen alkoivat.
Käsitys suomalaisten alkuperästä täsmentyy poikkitieteellisellä tutkimuksella
Tutkimusryhmän tulokset tukevat kielitieteellisiä ja arkeologisia havaintoja Baltian suunnalta tulleesta vaikutuksesta Lounais-Suomessa. Esimerkiksi lounaismurteilla on paljon kielellistä samankaltaisuutta nimenomaan Viron kielen kanssa.
Y-kromosomin lisäksi tutkijat selvittivät osallistujien koko perimän samankaltaisuutta virolaisiin vertailunäytteisiin. Tulokset tukivat lounaissuomalaisten ja virolaisten geneettistä samankaltaisuutta.
– Vertaillessamme geneettisiä eroja Suomen sisällä ja Suomen eri alueiden ja Viron välillä havaitsimme, että lounaissuomalaiset ovat geneettisesti yhtä läheisiä virolaisten kuin kainuulaisten kanssa, tutkimusta johtanut akatemiatutkija Taru Tukiainen FIMMistä kertoo.
– Väestön geneettisen alkuperän kartoittaminen tällaisen tutkimuksen avulla on tärkeää, sillä se auttaa meitä syventämään ymmärrystämme väestön geneettisistä ominaispiirteistä ja niiden vaikutuksista esimerkiksi alueellisiin terveyseroihin.
Helsingin yliopiston populaatiogenetiikan dosentin Elina Salmelan mukaan Tukiaisen ryhmän tulokset ovat mielenkiintoisia.
– Tulokset osoittavat, että suomalaisten väestöhistoria on moniulotteisempi kuin aiemmissa geneettisissä tutkimuksissa on nähty, Salmela kommentoi.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu European Journal of Human Genetics -tiedelehdessä.
Tutkimuksessa pystyttiin jakamaan aiemmin kuvatut Suomen päähaploryhmät (N1a1, I1a, R1a, R1b) lukuisiin alalinjoihin ja tunnistamaan näin sellaisia isälinjoja, joita ei ole aiemmin raportoitu Suomen kattavissa Y-kromosomitietokannoissa. Tulokset ovat vapaasti luettavissa ja lisäksi niitä voi tarkastella tutkimusryhmän ylläpitämällä karttasivustolla.
