The Guardianiin Suomen terveydenhuollosta laajasti kirjoittanut Edward Dutton lähestyy aihetta myös perheensä kokemusten kautta. Antropologian apulaisprofessorina Oulun yliopistossa toimiva Dutton, joka on käsitellyt kirjoissaan Suomea, on kuvattu The Guardianiin ilmeisesti oululaisen terveysaseman edessä kuusivuotiaan tyttärensä kanssa.
Dutton kertoo käynnistä sairaan tytön kanssa aamuyhdeksältä lääkärillä, jolle ei voi varata aikaa. Vastaanottavaa henkilökuntaa ei ole, Kela-kortti pitää pyyhkäistä laitteen läpi, saada numero ja sitten vain istutaan ja odotetaan kuumeisen lapsen kanssa.
”Tai oikeastaan seistään, koska huone on niin täysi että ihmiset istuvat lattialla, portailla, tai nojaavat seiniin. Numerot tulevat ruudulle noin kerran 10 minuutissa vailla järjestystä joten et tiedä lainkaan kauanko odotuksesi kestää tyttäresi valittaessa kylmää ja kuumaa ja sitten taas kylmää”, hän kirjoittaa.
Ja odotus on vasta hoitajan puheille. Kello 11.30 Dutton kirjoittaa saavansa tarpeekseen ja lähtevänsä yksityiselle.
”Tämä tapahtui minulle äskettäin maassa johon olen muuttanut Britanniasta ja jota tavallisesti ylistetään loistavana esimerkkinä menestyvästä hyvinvointivaltiosta”.
”Suomi saa niin loistavaa julkisuutta Britanniassa. Sen kouluilla on jatkuvasti parhaat kansainvälisten oppilasvertailujen tulokset länsimaissa; on korkea sosiaalinen tasa-arvo; kaikilla sen opettajilla on loppututkinnot. Mutta sillä on yksi Euroopan huonoimpia terveydenhuoltoja”, Ed Dutton toteaa.
Hänen mukaansa Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut vaarallisessa tilassa vuosikymmeniä ja pahenee yhä.
Dutton esittelee OECD:n raporttia Suomen terveydenhoidon alirahoituksesta, lääkäreiden sijoittumista yksityiselle puolelle, maksuja ja jonoja. Hän kertoo vaimonsa liukastuneen ja katkaisseen jalkansa joulukuussa. Sairaalan käytävät olivat ylikuormituksen takia täynnä vanhoja naisia sängyissä.
