Meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas ottaa kolumnissaan Maaseudun Tulevaisuudessa kantaa metsäkatoon ja hiilinieluihin. Jo pelkkä sana hiilinielu jakaa mielipiteet ja Ilmastopaneeliinkin suhtautuminen on Taalaksen mukaan hyvin kaksijakoista.
– Uusimman IPCC-raportin mukaan kaksi kolmasosaa ilmasto-ongelmasta johtuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä, noin kymmenes metsäkadosta etenkin tropiikissa ja vajaa viidennes metaanista, Taalas kirjoittaa.
Fennoskandian hyvällä metsänhoidolla on Taalaksen mukaan saavutettu päinvastainen tilanne.
– Suomessa on sidottu huomattava määrä hiiltä kasvaviin metsiin viimeisten 50 vuoden aikana. Ilmastonmuutos on vielä tehostanut kasvua, ja metsäraja on samalla siirtynyt kohti pohjoista sekä tuntureilla ylöspäin.
Hiilidioksidi viipyy ilmakehässä jopa tuhansia vuosia, kun taas pohjoiset havumetsät uusiutuvat 50–100 vuodessa, muistuttaa Taalas.
– Ei-uusiutuvan fossiilienergian käytön vähentäminen on aivan keskeinen kysymys ilmaston tarkastelussa yli sukupolvien.
– Kasvavia metsiä on Suomessa päätetty käyttää maailman kunnianhimoisimman ilmastotavoitteen saavuttamiseen fossiilisten hiilipäästöjen rajoittamisen lisäksi. Viime vuosien hiilinielun kehityksestä on yllättäen tullut erittäin kuuma poliittinen peruna, Taalas toteaa.
Taalas kirjoittaa, että Rinteen hallituksen aikana ilmastosta tuli keskeinen teema ja Ilmastopaneelin merkitys nousi huomattavasti. Kun vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite lyötiin lukkoon, Suomessa sitouduttiin fossiilisten hiilipäästöjen vähentämiseen, mutta samalla useista muista maista poiketen suurehkoon hiilinieluun, jolloin fossiilipäästöjä ei tarvitsisi leikata niin paljon.
– Tätä päätöstä ovat kritisoineet muun muassa eräs Euroopan johtava ilmastotutkimuslaitos, Potsdamin Ilmastoinstituutti sekä Kansainvälinen Energiajärjestö (IEA). Edellisen johtaja, professori Johan Rockström on todennut: ”On epäonnista, että Suomi valitsi määrittelevänsä tavoitteen näin. Olisi selkeämpää pitää päästöjen vähentämistavoite ja nielutavoite erillään, kuten Ruotsi on tehnyt. Suomi laskee sen varaan, että suurella metsänielulla saadaan peitottua päästöjä. Nyt tämä lähestymistapa lyö näpeille, kun nielut jäävät tavoitteista.”
– Samanaikaisesti on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Suomelle koituu jopa seitsemän miljardin lasku, jos hiilinielua ei saada palautettua paneelin laskelmien mukaiselle tasolle. Samoin on ehdotettu muun muassa puun hankintaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Osan kotoisesta ongelmastamme muodostaa puuntuonnin loppuminen Venäjältä. Ilmasto ei tosin tunne puun kotimaata.
Taalaksen mielestä on harmillista, että aikomus hyödyntää tieteellistä osaamista päätöksenteon pohjana on johtanut nykytilanteeseen, jossa ilmastopaneelista on tullut kansalaisten mielipiteitä voimakkaasti jakava elin.
– Osa pitää sitä lähes Jumalan sanana ja erehtymättömänä auktoriteettina. Toinen joukko taas pitää paneelia vihoviimeisenä punavihreänä luomuksena. Samalla ilmastoteemasta on tullut taistelutanner, mikä on itse asian kannalta erittäin valitettavaa.
Taalas muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillintä tuo mukanaan paitsi isoja haasteita myös mahdollisuuksia yrityselämälle monilla eri toimialoilla.
– Suomessa metsäsektorilla on Euroopan maista kolmanneksi suurin merkitys bruttokansantuotteeseen. Suomi on myös pronssisijalla päästöjen vähennyksissä koko maailman mitassa. Toivottavasti kykenemme etenemään asiassa maltti säilyttäen ja nykyistä paremmassa hengessä, hän kirjoittaa.
