Vuonna 1837 Turun Aurajoesta alkanut Suomen merialueen höyrylaivakulttuuri on tullut tiensä päähään. Niin kutsutussa Alemmassa höyrylaivasatamassa laituripaikkaansa pitäneet laivat saivat vuonna 1898 tukikohdakseen Vaakahuoneen terminaalin.
Vuonna 1938 valmistunut Merenkulkuhallituksen silloinen s/s Turku, nykyinen s/s Ukkopekka ehti toimia samassa paikassa 87 vuotta.
Nykyisin maailman ainoa vielä kulussa olevan jäänmurtokelpoisen höyrylaivan historia on myös Suomen itsenäisyyden historiaa. Se osallistui, ainoana vielä kulussa olevana laivana molempiin sotiin ja toimi myös sodan jälkeen Neuvostoliiton valvontakomission käytössä suorittaen rannikon sotilastukikohtien valvontaa.
Merenkulkuhallituksen luotsioppilaiden testiajossa ja saariston merimerkkien huoltoaluksena se toimi 1960-luvulle asti. Valtion omistuksessa sen kuntoa ylläpidettiin viimeisen päälle, jota perheyritys jatkoi näihin päiviin asti.
Matkustajahöyrylaivaliikenne hiipui 1960-luvun lopulla, kunnes yksityinen perheyritys käynnisti uudelleen merellisen Turun matkailun yhden merkittävimmistä toimista 1986.
S/S Ukkopekan risteilyliikenne ja Vaakahuoneen Paviljongin perustaminen merkitsivät myös Aurajokirannan elävöittämistä, joka siihen aikaan oli lähes autio.
Vuosikymmeniä jatkuneella ravintolan ja höyrylaivan yhteistyöstä syntyvillä lisätuloilla oli ratkaiseva merkitys höyrylaivakulttuurin jatkumiselle Turussa, sen syntysijoilla. Sen Turun kaupunki mahdollisti toimintaedellytysten avulla.
Museoviraston ilmoittaessa Vaakahuoneen peruskorjauksen välttämättömyydestä, yritys neuvotteli Turun kaupungin kanssa sen toteuttamisesta. Koska olemassa olevaa vuokrasopimusta, joka aikanaan uusittiin kymmenen vuoden välein, oli jäljellä enää muutama vuosi, kaupunki ehdotti, että yritys ostaisi tukikohtansa ja tekisi siihen peruskorjauksen. Kaupunki määritteli lunastushinnan ja maavuokran suuruuden, jonka yritys hyväksyi.
Sopimus sisälsi myös velvoitteen risteilyliikenteen jatkamisesta saaristoon. Yhteisesti sovittu sopimus oli menossa kaupunginhallitukseen, mutta viime tingassa se vedettiin sieltä pois ja ilmoitettiin, että halli tulee julkisella kilpailutuksella myyntiin, emerituskapteeni Pentti-Oskari Kangas kertoo tiedotteessaan.
Höyrylaivaosakeyhtiö on satsannut kiinteistön kunnostukseen merkittäviä summia vuosien aikana, joten kiinteistön ostaminen yleisen kilpailutuksen kautta ei olisi realistista taloudellisin perustein. Tämä yllättävä tilanne aiheutti uudelleen päivityksen toiminnan jatkamisesta.
Koska toisin kuin moottorilaivat, höyrylaivat edellyttävät hyvin pitkäjänteistä suunnittelua ja teknistä investointia. Tästä syystä perheyrityksessä päädyttiin toteamaan, että se oli siinä.
– On hyvä lopettaa siinä vaiheessa, kun elämäntyö tuntuu vielä hyvältä. Lähes 800 000 sponsorin (matkustajan) mukanaolo on ollut uskomattoman hienoa. Siihen mahtuu monta ikimuistoista kokemusta ja elämystä, kertoo Kangas.
Päätökseen vaikutti Kankaan mukaan myös tiedot siitä, että uudet suunnitelmat lähes ilmaiseksi tarjottavien Föli-kuljetusten kehittyessä kaupungin toimesta muun muassa nopeaan kantosiipiliikenteeseen, sai aikaan toteamuksen, että nykyaikana vain sillä on merkitystä, jotka ovat nopeita ja tehokkaita.
– Perheyritys on alustavasti tutkinut aluksen myymistä muualle ja esimerkiksi Ruotsista on tullut merkittävää kiinnostusta. S/S Ukkopekka liikennöi nyt viimeistä kesää Turun Aurajoelta ja näyttää siltä, että koko Suomen merialueen Turusta alkanut matkustajahöyrylaivaliikenne päätyy sinne mistä alkoikin, Turkuun. Tämän kesän ajan vielä turkulaisilla ja heidän vieraillaan on mahdollisuus kokea tämä nostalgia, joka monelta oli jäädä kokematta, kertovat pian höyrylaivankapteenien emeritukset Pentti-Oskari ja Karioskari Ukkopekka Kangas.
