Valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran mukaan Suomen työmarkkinoilla on viime vuosina kadotettu yhdessä tekemisen henki, vaikka puheyhteys onkin säilynyt vaikeina aikoina.
Työministeri Arto Satosen (kok.) kokoon kutsumassa työmarkkinaseminaarissa käytiin sovittelijoiden ja ekonomistien kesken paneelikeskustelua siitä, mitä opittavaa Suomella olisi Ruotsin työmarkkinamallista.
-Yhden maan järjestelmää ei sellaisenaan voi siirtää toiseen maahan. Tärkein oppi Ruotsin mallista on vuoropuhelun käyminen ja vastuun ottaminen järjestelmästä, Sajavaara kiteyttää.
Ruotsin työmarkkinoilla on ollut vuodesta 1997 voimassa niin sanottu teollisuussopimus, joka on työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhdessä sopima liittokohtainen vientivetoinen malli. Ruotsissa palkankorotukset muodostuvat vientisektorin korotusten mukaan ja muut alat seuraavat näitä. Poikkeuksia tästä voidaan tehdä vain tietyin tiukoin ehdoin.
Viime vuosien aikana työntekijöiden reaalipalkat ovat Ruotsissa kehittyneet suotuisasti ja inflaatio on pysynyt kurissa.
Ruotsissa on myös vallinnut poikkeuksellinen työmarkkinarauha. Viimeisen 30 vuoden aikana on nähty hyvin vähän työtaisteluita ja lakkoja. Konsensus työntekijä- ja työnantajaosapuolten välillä on säilynyt vahvana, kertoo työmarkkinaseminaarissa esiintynyt Ruotsin valtakunnansovittelija Irene Wennemo.
Valtakunnansovittelija Sajavaaran mukaan Ruotsin järjestelmässä on paljon elementtejä, mistä Suomessa voitaisiin ottaa inspiraatiota.
– Pitäisi avata pelkoja, epäluuloja ja epäluottamusta ja pyrkiä yhteiseen tekemiseen, mistä Ruotsi on hyvä esimerkki. Kaikilla tasoilla tarvitaan vuoropuhelua Suomessa. Ruotsissa osataan paremmin neuvottelemisen kulttuuri.
Hän muistuttaa, että samaan aikaan kun epäluottamus on suurta, tekemistä on paljon ja talouden epävarmuus ja globaalit kriisit eivät häviä mihinkään.
Sajavaara toi myös esiin hämmästyksensä, että joillakin aloilla ei hänen mukaansa käydä keskustelua alan lähivuosien tulevaisuudesta.
– On äärimmäisen tärkeää, että jokaisella alalla käydään tulevaisuusdialogia. Miltä ala näyttää 3-5 vuoden päästä vai onko koko alaa edes olemassa, hän muistuttaa.
Sivutoimisen työriitojen sovittelijan Jukka Ahtelan mukaan Ruotsin mallin paras puoli on työmarkkinaosapuolten autonomian täydellinen hallinta sekä osapuolten keskinäinen vastuu järjestelmän toiminnasta ja kehittämisestä.
-Ruotsin mallin salaisuus on, että siinä on paljon osia, jotka toimivat loistavasti yhdessä, muun muassa työehtosopimus, työrauha, diskuteeraaminen ja paikallinen sopiminen. Ruotsissa kaikki tietävät oman roolinsa ja se toimii.
Työn ja talouden tutkimus Laboren johtajan Mika Malirannan mielestä Suomen työmarkkinoilla tarvitaan ennakoitavuutta ja joustavuutta työntekijäryhmien ja sektoreiden välillä.
– Kysyntä vaihtelee toimialoittain ja alueittain. Alakohtaisen joustavuuden huomioon ottaminen on tärkeää.
Malirannan mielestä Suomen talouden ja työmarkkinoiden nykyiset ongelmat juontavat juurensa etenkin teknologiasektorille finanssikriisin aikana iskeneestä sokista, jolloin Suomesta hävisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja aiemmin tuottavilta aloilta.
– Ruotsalaiset olivat tässäkin onnekkaita. Samaan aikaan heillä työn tuottavuuden kasvuvauhti lähti nousuun. Olemme 10-15 vuotta Ruotsia jäljessä, mutta suhtaudun toiveikkaasti Suomen työmarkkinoiden seuraavien vuosien näkymiin.
Malirannan mukaan tärkein oppi Ruotsin mallista on kaikkien osapuolten yhteinen informaatiopohja .
-Peliteoria on mielestäni oikea kehikko arvioida tätä tilannetta. Peli hajoaa herkästi, jos kaikki elementit eivät ole kunnossa. Fiksut osapuolet pelaavat pitkää peliä varmemmin yhteen, jos niillä on symmetrinen informaatio. Ruotsissa tämä on hoidettu, Maliranta havainnoi.
Etlan tutkimusjohtajan Antti Kauhasen mielestä Suomen työmarkkinajärjestelmän uudistaminen vaatii kolmea elementtiä ja niiden toteuttamiseen pitää löytyä omat tavat.
-Suomessa tarvitaan mekanismeja, jotta eri osapuolet haluavat sitoutua järjestelmään. Toiseksi, osapuolten pitäisi pystyä sitoutumaan yhteiseen tilannekuvaan, esimerkiksi palkankorotusvaran suhteen. Kolmanneksi, tarvitsisimme järjestelmää tukevia instituutioita, jotka pidetään mukana. Ruotsissa ja Tanskassa voidaan tietyssä määrin pakottaa osapuolet sopimaan.
Hänen mukaansa informaation saaminen ei ole ongelma, koska palkka- ja tuottavuuslukuja on saatavilla ei puolilta.
– Sitoutuminen on oleellisempaa. Mielestäni tärkein oppi Ruotsin mallista on, että osapuolet tarvitsisivat pitkän aikavälin näkymän.
