Suomessa tehdään vähemmän töitä kuin koskaan – jopa häkellyttävän vähän. Silti työelämä on monelle uuvuttavaa. Miten tähän on tultu?
Kesäkuussa 2019 noin 2 673 000 suomalaista oli töissä, noin 2 845 000 ei ollut. Eläkkeellä on 1,5 miljoonaa ja koulussa tai opiskelemassa noin 1,3 miljoonaa. Työttömiä on noin 0,25 miljoonaa. Lisäksi suomalaisia on esimerkiksi varusmiespalveluksessa, perhevapailla ja sairaslomilla.
Alle puolet (48 prosenttia) väestöstä on töissä ja elättää siis koko kansakuntamme. Luku vielä pienenee, koska joka vuosi eläköityy enemmän ihmisiä kuin tulee työikään. Lisäksi kaikki työikäisiksi tulevat eivät valitettavasti työllisty, mutta kaikki eläkeikään päätyvät varmasti eläköityvät.
Nykyajan supertuottavuutta voi havainnollistaa myös hieman teoreettisen laskelman kautta. Vuonna 2018 tehdyt työtunnit palkansaajaa kohti olivat 1 592. Vuodessa on kaiken kaikkiaan 8 760 tuntia. Töissä palkansaajalla kuluu siis noin 18 prosenttia ajasta. Kun noin 48 prosenttia suomalaisista käy töissä 18 prosentin ajastaan, käytetään työntekoon laskennallisesti vajaat 9 prosenttia ajasta.
Kärjistäen todeten Suomessa kuluvasta ihmisajasta alle yksi tunti tehdään hommia ja yhdeksän huilataan, tai vastaavasti vuorokaudesta parisen tuntia ollaan hommissa ja 22 touhutaan omia.
Jos vertaa vaikka 1800-lukuun, samaan aikaan kun työhön käytetyn ajan osuus on laskenut, on materiaalinen hyvinvointi moninkertaistunut.
Näyttää joka tapauksessa todennäköiseltä, että tulevina vuosikymmeninä globaalin kilpailun ja erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi Suomessa ei ole mahdollista vähentää työn määrää kovinkaan paljon, jos ollenkaan. Työpanoksen väheneminen on erityinen haaste eläkkeiden ja hyvinvointipalvelujen rahoitukselle, koska verotulot riippuvat tehdyistä työtunneista.
Lue Ville Valkosen koko näkökulma-kirjoitus kirjautumalla Verkkouutiset Plus-palveluun. Kirjautuminen on maksuton.
