Helsingin yliopiston Renvall-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistonlehtori Arto Luukkasen mukaan Sergei Ivanovin siirtäminen Vladimir Putinin presidentinhallinnon johtajan virasta merkitsee isoa poliittista mullistusta Venäjällä. Luukkasen mukaan kyse on eräänlaisesta henkisestä ”isänmurhasta” sillä Sergei Ivanov toimi koko ajan presidentti Putinin pitkäaikaisena mentorina, ”vanhempana kollegana” ja yhteistyökumppanina aina 1990-luvun lopulta saakka. Luukkanen kirjoittaa aiheesta Uuden Suomen blogissa.
‒ Näyttää siltä, että Putin on alkanut nojaamaan yhä enemmän omaan ”pretoriaanikaartiinsa” ja on jättämässä hyvästit itsenäisimmille poliittisille tekijöille. Vanhemmat luotsit saavat lähteä, sillä 16 vuotta laivaa ohjannut kapteeni ei enää tarvitse heitä, Luukkanen kirjoittaa.
Hän sanoo, että kertominen Ivanovin siirtämisestä muihin tehtäviin muistutti huonosti harjoiteltua koulunäytelmää. Ivanov siirrettiin hoitamaan ”ekologisia asioita”.
‒ Nöyryyttävä vihje oli mitä paljastavin, sillä vanhat tšekistit eivät voisi vähempää välittää luonnonsuojelusta. Venäjällä harrastetaan kekseliäitä tapoja nöyryyttää poliittista vastustajaa. Aikoinaan 1920-luvulla puna-armeijan luojalle ja valtataistelussa syrjään työnnetylle L.D. Trotskille haluttiin antaa uusi virka, ”nahkateollisuuden komissaari”. Syy oli siinä, että sisällissodan aikana Trotski esiintyi mielellään mustissa nahkatakkiunivormuissa, ja se ärsytti bolševikkien siviilijohtajia, Luukkanen sanoo.
Ivanovin erottaminen ja nöyryyttäminen ei ole hänen mukaansa aivan mutkaton asia edes Venäjällä. Siteiden katkominen vanhoihin vallanpitäjiin merkitsee, että Putin muuttuu myös yhä enemmän poliittisesti eristetyksi ja hänen asemansa on yhä riippuvaisempi nimittämistään uusista johtajista. Tässä saattaa toisaalta piillä myös syy Ivanovin erottamiseen:
‒ Ehkä vanha yhteistyökumppani oli kajonnut ylimmän vallan toimintaan tai pyrkinyt ohjaamaan Venäjän toimintaa omaan suuntaansa? Ehkä tilanne muistutti valtataistelua? Voittajina ovat nyt täysin presidentti Putinista riippuvaiset tahot: pääministeri Medvedev ja nuoret pretoriaanit, jotka ovat varjelleet presidenttiä ja toimineet hänen jääkiekkojoukkueensa pelaajina. Heillä on myös suuri kiusaus saada nopeaa menestystä ‒ hinnalla millä hyvänsä, Luukkanen pohtii.
Kuohunnan tähtäimenä vaalit
Hänen mukaansa Venäjällä kuohuu niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Luukkanen sanoo, että Venäjä organisoi uusia ”Mainilan laukauksia” Ukrainaa vastaan.
‒ Suomessa ei ole vielä oikein ymmärretty kuinka nopeasti ja irrationaalisesti nämä viholliskuvat voidaan Venäjällä luoda. Elokuussa löydetyt ”ukrainalaiset sabotöörit” saivat julkisuutta heti sen jälkeen, kun Putin oli tavannut Turkin presidentin Erdoaganin. Venäjän media toimi salamannopeasti: Turkki joutui pois Venäjän median vihollisten listalta ja Ukraina pääsi sinne yhä selvemmin samalla, kun Venäjän suuri johtaja tarjoili julkisuudelle epämääräisiä uhkailuja. Samalla väitettyjä ”sabotöörejä” on myös esitelty sopivasti käsiteltyinä Venäjän televisiossa, Luukkanen kuvaa.
Hänen mielestään näyttää siltä, että kuohunnalla valmistaudutaan syyskuisiin duuman vaaleihin:
‒ Näyttää siltä, että sotasapelin kalistelu ja ehkä pikkuruinen rajasotakin olisivat nyt hyvää vaalikampanjointia. Keskiluokan taloudelliset ongelmat haalistuisivat, ja valtapuolue ”Yhtenäisen Venäjän” vastaiset protestit jäisivät uuden sotahysterian jalkoihin. Ehkä Putin haluaa myös selvittää, onko länsi valmis todella puolustamaan Ukrainaa tai edes olemaan sille solidaarinen.
