Aiemmin tällä viikolla Irlannissa päättyi yksi maan lähihistorian näkyvimmistä oikeudenkäynneistä. Syytettynä oikeudessa oli islamiin kääntynyt Lisa Smith. Häntä syytettiin terrorismin rahoituksesta sekä Isisin jäsenyydestä.
Maan asevoimissa ennen kääntymistään vuosikymmenen ajan palvellut Smith matkusti konfliktialueelle kahteen otteeseen, jälkimmäisen kerran vuonna 2015. Tuolloin hänen tarkoituksenaan oli liittyä Isisin riveihin. Tässä vaiheessa ryhmän terroristisesta luonteesta, ekstremistisestä aatteesta, ja hirmuteoista oli saatavilla merkittävästi tietoa – mikä korostui tuomion perusteluissa.
Smith todettiin syylliseksi jäsenyyteen Isisissä. Syyttäjän mukaan hän oli aktiivinen ryhmän toiminnassa aina kalifaatin romahtamiseen asti keväällä 2019, joskin Smith itse on väittänyt pyrkineensä poistumaan kalifaatin alueelta jo aiemmin.
Jäätyään kiinni Isisin kalifaatin viimeisen linnakkeen, Baghouzin kaaduttua, Smith vietti aikaa al-Holin ja Ain Issan leireillä ennen karkoitustaan Irlantiin loppuvuodesta 2019. Hänet pidätettiin välittömästi Dublinin lentokentällä.
Smithin tapaus ja oikeudenkäynti ovat relevantteja myös Suomelle. Suomen tavoin myös Irlanti on jihadistisen liikehdinnän syrjäseutua, jossa 2011-2012 alkanut vierastaistelijaliikkuvuus Syyriaan ja Irakiin – ensisijaisesti Isisin riveihin – edusti ensimmäistä merkittävää aktivismin aaltoa maassa.
Vankeustuomion myötä Irlannista tuli viimeisin Länsi-Euroopan maa, jossa Isisin toimintaan osallistunut nainen on joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen valinnoistaan ja teoistaan konfliktialueella. Samalla viikolla vastaavanlaisia Isisin toimintaan osallistuneita naisia tuomittiin vankeusrangaistuksiin myös Saksassa ja Alankomaissa.
Tuomioiden myötä Suomen asema EU:n marginaalissa vahvistui entisestään. Vaikka maahan on palannut kymmenkunta aikuista naista lapsineen, osa viranomaisten avustamana ja osa kotiutettuina, toistaiseksi yksikään Isisin toimintaan konfliktialueella osallistuneista aikuisista ei ole joutunut vastaamaan teoistaan oikeudessa.
Näin siitäkin huolimatta, että muutamat heistä edistivät aktiivisesti Isisin toimintaa verkkoympäristössä, muun muassa jakamalla ryhmän propagandaa ja tuottamalla omaansa, rohkaisemalla muita matkustamaan ryhmän julistamaan kalifaattiin, juhlistamalla ryhmän hirmutekoja – kuten terrori-iskuja ja länsimaisten panttivankien teloituksia – tai jopa yllyttämällä terrori-iskuihin länsimaissa.
Osittain tämä johtuu maan lainsäädäntöjen erilaisuudesta. Toisin kuin Irlannissa, Suomessa jäsenyyttä terroristisessa ryhmässä ei ole kriminalisoitu eikä suunnitelmia sellaiseen tiettävästi ole. Maan terrorismirikoslainsäädäntö on myös kehittynyt merkittävästi sillä välin, kun Suomeen palanneet naiset ovat olleet konfliktialueella.
Toisaalta, lainsäädäntö on myös vain yksi – vaikkakin keskeisen tärkeä – ulottuvuus, joka vaikuttaa rikosoikeudellisen vastuun toteutumiseen. Muita tekijöitä ovat aiemmissa terrorismirikoksia käsittelevissä oikeudenkäynneissä muodostunut käytäntö, sekä viranomaisten keinot ja resurssit selvittää ulkomailla tapahtuneita rikoksia – joka on vähintäänkin haastavaa kun epäillyt rikokset ovat tapahtuneet konfliktialueella.
Selvää ei ole, missä vaiheessa epäiltyjen terrorismirikoksien selvitystyö Suomessa on. Se luonnollisesti tapahtuu julkisuuden ulkopuolella, eikä keskinäisistä esiselvityksistä voida juuri viestiä julkisuuteen.
Julkisuuteen asti tulleet tiedot eivät kuitenkaan juuri anna syytä optimismiin rikosoikeudellisen vastuun toteutumisesta. Suomi on kuitenkin yksi harvoista länsimaista, jossa ainuttakaan Isisin tai muiden jihadistiryhmien toimintaan osallistunutta palaajaa ei ole todettu syylliseksi terrorismirikokseen.
Rikosoikeudellisen vastuun puutteellinen toteutuminen epäillyissä terrorismirikoksissa on merkittävä epäkohta Suomen terrorismintorjunnassa. Tämänkin vuoksi olisi tarpeen pohtia laajasti ja julkisesti terrorismintorjunnan onnistumisia ja epäonnistumisia edellisen vuosikymmenen aikana.
Erityisen tärkeää olisi pohtia, miten rikosoikeudellisen vastuun toteutumista voitaisiin edistää lainsäädännön kehittämisen lisäksi. Tätä käsittelevää keskustelua olisi tarpeen käydä avoimesti myös julkisuudessa, ainakin niiltä osin kun se on mahdollista, sillä Isisin toimintaan osallistuneet naiset ovat saaneet merkittävää poliittista ja julkista huomiota osakseen.
Vaikka Isisin inspiroima jihadistisen liikehdinnän kasvukausi Suomessa vaikuttaa vaihtuneen suvantovaiheeseen, ei ilmiö ole kuitenkaan taantumassa tai häviämässä. On kaikkien etu, että tätä ilmiötä pystytään torjumaan ja ennaltaestämäään myös rikosoikeudellisen vastuun toteutumisella epäillyissä terrorismirikoksissa.
