Osa tästä kirjoituksesta on kirjoitettu jerusalemilaisen kotimme turvahuoneessa eli mammadissa. Palestiinalaiset terroristit ovat vuosikymmenten ajan ampuneet tappavia raketteja israelilaisiin asutuskeskuksiin. Kun kuuntelen turvahuoneen teräsbetoniseinien lävitse kantautuvia räjähdyksiä, suomalaisten woke-aktivistien vaatimukset ”turvallisesta tilasta” vaikuttavat juuri siltä, mitä ne ovatkin, todellisuudesta vieraantuneita. Joidenkin mielestä esimerkiksi sen tiedusteleminen, mistä ihminen on kotoisin, on rasistinen mikroaggressio ja uhkaa turvallisuutta.
Minulta on täällä kysytty kymmeniä kertoja, mistä minä olen kotoisin. Pohjoinen kalpeanaama kun on melkoisen erinäköinen kuin suurin osa paikallisista. En loukkaannu. Olen kiitollinen. Olen kiitollinen israelilaisten minulle rakentamasta turvahuoneesta ja jo siitä, että minun annetaan asua vieraana heidän maassaan.
Palestiinalaisten terroristien käsittämättömät julmuudet siviilejä, jopa lapsia, kohtaan ovat järkyttäneet ihmisiä Suomessakin. Mutta kuten aina ennenkin, valtakunnalliset mediat kutsuvat asiantuntijakommentaattoreiksi pienen joukon samanmielisiä ihmisiä. He ovat virallisilta titteleiltään esimerkiksi ”vanhempia tutkijoita” tai ”väitöskirjatutkijoita”, vaikka täsmällisempää olisi lisätä virallisen tittelin perään esimerkiksi ”Palestiina-aktivisti” tai ”vasemmistoaktivisti”.
Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä. Vuodesta toiseen kuulemme erikoislaatuista verbaaliakrobatiaa, jossa terroristien tekojen syy tuntuu aina lopulta löytyvän terrorismin uhrista, Israelista. Miten tämä lopultakin eroaa siitä, että syyttäisimme raiskauksen uhria raiskauksesta. Mitäs pukeuduit niin lyhyeen hameeseen? Tai kuin uskoisimme venäläistä propagandaa, jonka mukaan syypää sotaan onkin Ukraina, ei Venäjä. ”Venäjän legitiimit turvallisuusintressit” on loppupeleissä samanlaista väkivallan ja terrorin legitimoimista kuin ”nuorten palestiinalaisten näköalattomuus, kurjuus ja toivottomuus” tai puheet ”Gazan avovankilasta”.
Neuvostoliitto oli aikoinaan palestiinalaisten tärkeä tukija, ja nykyinen Venäjä on perinyt edeltäjänsä roolin. Suomettumisen vuosina YYA-Suomen ulkopolitiikka oli näennäisesti ”puolueetonta”, vaikka käytännössä myötäilimme itänaapurin näkemyksiä myös siitä, mitä Lähi-itään tulee.
Suomettuminen ei valitettavasti päättynyt Neuvostoliiton katoamiseen, vaan jälkisuomettumisen pitkä laahus vaikuttaa suomalaisessa mielenmaisemassa yhä. Usein kyse on tiedostamattomista ajattelun urautumista ja ennakkoasenteista, joita ei ole itsekriittisesti koeteltu.
Erottamaton osa ajattelua
Vuosikymmenten vasemmistohegemonia on muokannut suomalaisten mielipiteitä monella tavalla. Israel-kielteisyys oli erottamaton osa tarjahalosten, erkkituomiojien, pekkahaavistojen ja heidän lukuisten aatetoveriensa Nato- ja Yhdysvallat-vastaisuutta.
Esimerkiksi vuonna 2010 Pekka Haavisto kritisoi EU:ta ja Yhdysvaltoja, koska ne olivat asettaneet Gazan vaalivoittaja Hamasin boikottiin. Samalla Haavisto näki Israelin menettävän ystäviään ja tukijoitaan.
Haavisto on vaatinut myös sitä, että Hamasin kanssa on keskusteltava. Siis terroristijärjestön, joka avoimesti kertoo tavoittelevansa Israelin tuhoamista eli kansanmurhaa ja oli jo tuolloin tappanut suuren määrän siviilejä.
Britannian Labour-puolueen edellinen puheenjohtaja Jeremy Corbyn on kutsunut Hamasia ”ystäväksi” ja kieltäytyi myös nyt, lokakuussa 2023 tuomitsemasta Hamasin hyökkäystä.
Hiljaiseksi vetää, varsinkin jos on nähnyt netissä leviäviä kuvia ja videoita palestiinalaisterroristien kaduille ja koteihin murhaamista israelilaisista.
Naamiot on taas riisuttu
Suomen ulkopolitiikan jälkisuomettunut linja paljastui valtavaksi virheeksi helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Pääsimme täpärästi viime hetkellä Naton jäseniksi, huonomminkin olisi voinut käydä. Helmikuussa 2022 Venäjän hyökkäyksen alettua Sauli Niinistö totesi, että “Naamiot on riisuttu”. Täsmälleen samoin on käynyt Lähi-idässä nyt. Olisiko aika muuttaa suomalaisten suhtautumista Lähi-idän tilanteeseen, joka kovin usein tihkuu Israel-vastaisuutta?
Mallia voisi ottaa esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentiltä.
Presidentti Joe Biden totesi puheessaan 11. lokakuuta 2023, että terrorismin kohteeksi joutuminen ei ole juutalaisille uutta. “This attack has brought to the surface painful memories and the scars left by a millennia of antisemitism and genocide of the Jewish people.”
En ole huomannut juuri kenenkään Suomessa puhuvan tästä Lähi-idän kriisin juurisyystä: ikiaikaisesta antisemitismistä, rasistisesta juutalaisvastaisuudesta. Moni toistelee, että Gazassa valtaa pitänyt Hamas on eri asia kuin Länsirannalla vallassa oleva Fatah. Toki näin on. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että juutalaisiin kohdistuva rasismi eli antisemitismi on surullisen yleistä kaikkialla Lähi-Idässä, erityisesti palestiinalaisten keskuudessa. Eikä vain siellä. Viime päivinä on nähty ympäri maailmaa mielenosoituksia, joissa liehuu Palestiinan lippu ja joissa juhlitaan Hamasin terroristen silmitöntä väkivaltaa siviilejä kohtaan.
Länsirannalla Ramallahissa valtaa pitävän Fatahin johtaja Mahmud Abbas teki 1980-luvulla väitöskirjan Moskovan yliopistossa Neuvostoliitossa. Sen sisältö on silkkaa antisemitismiä ja absurdia salaliittoteoriaa.
Palestiinalaishallinnon presidentti väittää, että holokaustin uhrien lukumäärää on rajusti liioiteltu ja että natsi-Saksa ja sionistit olivat yhteistoiminnassa mitä holokaustiin tulee.
Sionistien tavoitteena oli Abbasin mukaan se, että juutalaisten murhaaminen Euroopassa kannustaisi heitä muuttamaan Palestiinaan.
Syyskuussa 2023 Abbas piti puheen, jossa hän väitti, ettei Adolf Hitler murhauttanut juutalaisia heidän juutalaisuutensa takia vaan siksi, että he toimivat yhteiskunnassa ”rahanlainaajina”.
Abbasin antisemitistiset puheet tuomittiin laajasti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. En nähnyt Suomessa asiasta yhtä ainutta uutista. Ei tainnut sopia narratiiviin.
Abbasin johtamalle Fatah-hallinnolle on virrannut Suomesta merkittävää rahallista tukea vuosikymmenten ajan. Suomalaista rahaa saa myös YK:n alainen UNRWA. Järjestön tuella palestiinalaisissa kouluissa on raportin mukaan vuosikausia opetettu lapsille antisemitististä ihmisvihaa.
Israel on Lähi-idän ainoa demokratia. Se on myös valtio, jonka väestöstä noin kaksikymmentä prosenttia on arabeja (joista osa muslimeja, osa kristittyjä, osa druuseja). Heillä on täydet kansalaisoikeudet kuten kaikilla muillakin israelilaisilla. Sen lisäksi Israelin valtion olemassaolon perussyy on olla turvallinen tila juutalaisille, joita on vainottu vuosituhansien ajan kaikkialla maailmassa.
