Suomi on jakautunut voimakkaasti kahtia. Kahtiajakoa havainnollistaa etelästä pohjoiseen kulkevan valtatie 4:n reitti. Sen länsipuolella sijaitsee valtaosa Suomen väestöstä, työpaikoista ja akateemisesti koulutetusta väestöstä. Myös suurin osa bruttokansantuotteesta tuotetaan rajan länsipuolella.
Alueellinen jakautuminen nousi voimakkaaksi puheenaiheeksi lokakuussa, kun Turun kaupungin strategiajohtaja ja aluetutkija Timo Aro jakoi jakoa havainnollistavan kartan viestipalvelu X:ssä. Verkkouutiset kertoi alueellisesta jakautumisesta tässä jutussa.
Miksi jako lännen ja idän välillä on näin jyrkkä? Aiheeseen löytyy vastaus, kun karttaa tarkastelee hieman tarkemmin.
Aron mukaan suuret erot johtuvat siitä, että tässä jaossa sekä pääosa pääkaupunkiseudusta, Turku että Tampere jäivät rajan länsipuolelle. Juuri nämä ovat Suomen eniten kasvavimmat alueet. Kaikkein eniten väestö kasvaa pääkaupunkiseudulla, johon myös korkeakoulutettujen työpaikat keskittyvät.
– Tietysti missä tahansa tarkastelussa ja jaossa Helsingin ja Helsingin seudun rooli on tietysti valtavan keskeinen, Aro toteaa Verkkouutisille.
Aro oli tehnyt tarkastelun puhtaasti valtatie 4:n reitin mukaan. Suurimpien kasvukeskusten lisäksi monet maakuntakeskukset, kuten Lahti ja Jyväskylä, jakautuivat tien linjauksen mukaisesti osittain länsi- ja itäpuolelle.
Useiden väestöennusteiden mukaan Suomessa väestö kasvaa eniten pääkaupunkiseudulla ja Turun ja Tampereen seuduilla. Aro huomauttaa, että nämä eivät silti ole ainoita alueita Suomessa, joissa väestö kasvaa.
– Suurten kaupunkiseutujen lisäksi myös sellaiset keskisuuret kaupunkiseudut ovat enemmän tai vähemmän kasvu-uralla, joissa on yliopisto tai ammattikorkeakoulu.
Suurilla kaupunkiseuduilla viitataan Helsingin, Turun ja Tampereen seutujen lisäksi Oulun seutuun. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla Aro tarkoittaa esimerkiksi Jyväskylän, Kuopion, Rovaniemen, Seinäjoen ja Vaasan seutuja.
Väestö kasvaa siis muuallakin kuin suurimmissa kaupungeissa. Aro osaa myös nimetä syyn sille, miksi väestö kasvaa eniten juuri kolmella suurella kaupunkiseudulla.
– Suurin ajuri on lisääntynyt työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto. Maan sisäisessä muuttoliikkeessä 15-24 -vuotiaiden hakeutuminen sinne, missä on paljon eri koulutusasteiden aloituspaikkoja, lisää myös alueen houkuttelevuutta.
Turku on länsirannikon ykkönen
Alueellista kehitystä voi tarkastella myös tarkemmin. Esimerkiksi Länsi-Suomessa alueiden välillä on havaittavissa selkeitä eroja.
Länsirannikolla Turku on ylivoimaisesti suurin kasvukeskus. Aro huomauttaa, että Turun lisäksi väkiluku kasvaa myös Oulun, Vaasan ja Seinäjoen seuduilla. Myös pitkään muuttotappiosta kärsineessä Porissa väkiluku on kääntynyt tällä hetkellä pieneen kasvuun.
Tällaisia pieniä kasvupisteitä on Länsi-Suomessa Aron mukaan kohtuullisen paljon. Yleensä ne saavat muuttoliikettä vaikutusalueeltaan eli ympäröivästä maakunnasta. Käytännössä kyse on siis maakuntakeskuksista tai niiden läheisyydessä olevista kehyskunnista.
Samaan aikaan moni kaupunki ja kunta kärsii Länsi-Suomessa merkittävästä muuttotappiosta. Aron mukaan muuttotappiokuntia ovat esimerkiksi monet seutukaupungit, joissa on ollut voimakasta väestön vähenemistä.
Muuttotappiosta kärsivät alueet ovat usein rakennemuutoksesta kärsiviä vanhoja teollisuusvetoisia alueita, joissa on pitkään ollut käynnissä suuri rakennemuutos. Suuret työllistäjät ovat voineet siirtää tuotantonsa muualle, eikä paikkakunnalle ole tullut tilalle uusia työpaikkoja.
– Kaikkein suurin negatiivinen muutos liittyy maaseutukuntiin, jotka ovat etäällä maakuntakeskuksista. Puhutaan siis maakuntien reuna-alueista, Aro kertoo.
Maaseutuvaltaisten kuntien taustalla olevat ongelmat liittyvät esimerkiksi ikärakenteen vinoutumiseen. Iäkkäitä ihmisiä on paljon, mutta nuorempia ihmisiä vähän ja kunnan syntyvyys on heikko. Haasteita aiheuttaa sekin, jos kunnassa on vähän koulutuspaikkoja tai työpaikkoja on siirretty muualle.
– Esimerkiksi sote- ja koulutuspuolen työpaikkoja on vähennetty monista kunnista paljon, kun niitä on keskitetty suurempiin keskittymiin, Aro havainnollistaa.
Hänen mukaansa maaseudulla harvaan asutuilla alueilla supistuva kehitys on jatkunut jo pitkään.
Koulutettu väestö keskittyy suuriin kaupunkeihin
Väestön keskittyminen kaupunkeihin ei ole uusi ilmiö. Aron mukaan sama kehitys on jatkunut vuosikymmenien ajan, vaihtelevalla voimakkuudella.
– Erona aikaisempaan on se, että voimakkaasti kasvavia alueita on aiempaa vähemmän. Vaikka kaupungistuminen ja keskittyminen ovat jatkuneet pitkään, kasvavimmat alueet ovat entistä vahvempia ja houkuttelevampia.
Mikään ei myöskään viittaa siihen, että keskittyminen tulisi pysähtymään. Ennusteiden mukaan se pikemminkin kiihtyy tulevina vuosikymmeninä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan esimerkiksi Uudellamaalla väkiluku tulee kasvamaan 21,7 prosenttia vuosien 2024-2045 aikana. Pirkanmaalla väkiluku kasvaa 14,8 prosenttia ja Varsinais-Suomessa 10,6 prosenttia. Samaan aikaan suuri osa maakunnista tulee menettämään merkittävän osan väestöstään.
Aron mukaan kiihtyvän keskittymisen takana ovat väestöön ja ikärakenteeseen liittyvät muutokset.
– Suurimmassa osassa alueista ja kunnista ollaan tilanteessa, jossa luonnollinen väestönlisäys on negatiivinen. Eli kuolleita on enemmän kuin syntyneitä.
Tämä tulee tarkoittamaan sitä, että muuttoliikkeen merkitys kasvaa entistä suuremmaksi.
– Muuttoliike on luonteeltaan erittäin valikoivaa, keskittävää ja polarisoivaa, koska se kohdistuu nuoriin, nuoriin aikuisiin, työllisiin ja koulutettuihin.
– Se tarkoittaa sitä, että sellaiset paikkakunnat, jotka vetävät puoleensa kansainvälistä ja maan sisäistä muuttoliikettä, ovat vahvoilla, Aro jatkaa.
Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa Aron mukaan sitä, että sellaiset paikkakunnat, joissa on korkeakoulujen aloituspaikkoja, tulevat jatkossakin pärjäämään kilpailussa asukkaista ja osaajista.
Kaupungistuminen on arka puheenaihe
Kaupungistuminen ja alueellinen eriytyminen on ollut Suomessa pitkään arka keskustelunaihe. Aihe jakaa myös voimakkaasti mielipiteitä.
Joidenkin mielestä alueellista eriytymistä pitäisi pyrkiä estämään ja valtion tulisi erityistoimin huolehtia siitä, että koko maa pysyisi elinvoimaisena. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtio pyrkisi vaikuttamaan alueiden kehittymiseen esimerkiksi koulutus- ja aluepoliittisin keinoin sekä ohjaamaan yritysten investointeja tietyille alueille. Toiset taas pitävät keskittymistä normaalina kehityskulkuna, jota ei pidä millään tavoin vastustella.
Aro itse ei näe alueellisen keskittymisen estämistä järkevänä toimenpiteenä.
– Mielestäni historia osoittaa, että alueellista keskittymistä on erittäin vaikea rajoittaa tai estää. Sitä voidaan hidastaa ja padota, mutta aika usein tilanne on se, että kaupungistuminen ja keskittyminen jatkuu riippumatta poliittisista voimasuhteista tai muutoksista.
Hänen mukaansa tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota tiettyihin perusasioihin kuten siihen, että jokaisessa maakunnassa olisi jatkossakin vähintään yksi korkeakoulu.
– Oli se sitten ammattikorkeakoulu, yliopistokeskus tai tiedekorkeakoulu.
Toinen tärkeä asia olisi hänen mukaansa huolehtia siitä, että alueella on toimivat nopeat rata- tai maantieyhteydet. Yhteydet ovat tärkeät siksi, että alueella olisi toimivat yhteydet työssäkäyntialueiden välillä.
– Se turvaisi myös sellaisten alueiden kehitystä, jotka eivät välttämättä ole suurimman kaupungistumisen ja keskittymisen kohteina.
Itä- ja Kaakkois-Suomi ovat jääneet kehityksessä jälkeen
Keskittyminen kaupunkiseuduille ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti koko maassa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kasvavat alueet keskittyvät tiettyihin osiin maata.
– Jos Suomea ajatellaan kokonaisuutena, niin suuralueista Itä- ja Kaakkois-Suomi ovat jääneet selvästi jälkeen muun maan kehityksestä.
Taustalla ovat erilaiset geopolitiikkaan liittyvät muutokset. Esimerkkinä tästä on matkailun tyrehtyminen Venäjältä, mikä on heikentänyt merkittävästi itäsuomalaisten yritysten kannattavuutta.
– Myös vihreän siirtymän investoinnit ja alueellinen hakeutuminen ovat asioita, mitkä ovat entisestään vaikeuttaneet etenkin Itä-Suomen asemaan. Jos halutaan pitää kiinni tasapainoisemman aluekehityksen ideaalista, joillain tavoilla alueiden asemaa pitäisi kyetä vahvistamaan, Aro pohtii.
Millaisin keinoin Itä- ja Kaakkois-Suomea voisi tukea? Yksi keino olisi Aron mukaan ainakin se, että alueen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista pystyttäisiin pitämään kiinni.
– Myös alueen liikenneyhteyksiä suhteessa pääkaupunkiseutuun pitäisi pystyä kehittämään.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on ehdottanut, että hallitus ryhtyisi selvittämään erillisen Itä-Suomen erityistalousalueen perustamista. Vastaavia kokeiluja on ollut muualla Euroopassa, mutta ei Suomessa.
– Siinä [erityistalousalueen kokeilussa] valtio pyrkisi ottamaan huomioon erilaisilla tukimuodoilla alueen erityispiirteitä, Aro kuvailee.
Muista suuralueista vastaavasti Etelä-, Länsi- ja Pohjois-Suomi ovat Aron mukaan menneet vahvasti eteenpäin ja tulevat nykyisellä kehityksellä pärjäämään jatkossakin.
– Helsingin seutu tietysti on muita edellä kaikilla tunnusluvuilla.
Suomen suurimmat kaupungit
1. Helsinki – 681 802 asukasta
2. Espoo – 318 507 asukasta
3. Tampere – 258 770 asukasta
4. Vantaa – 250 073 asukasta
5. Oulu – 215 530 asukasta
6. Turku – 204 618 asukasta
Lähde: Tilastokeskus (tilanne 31.8.2024)
LUE MYÖS:
Väestöennustetta pidetty liian ruusuisena – tutkimuslaitos laski vaihtoehdon
Vain harvassa kunnassa syntyy enemmän asukkaita kuin kuolee 2040-luvulla
Väestöennusteen perusteella Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa
Pysäyttävä kuva väestöstä: Lähes koko Suomi punaisena