Suomi sai jälleen kokoaan suuremman roolin kohua herättäneen Putin-puhelun seurauksena, kun tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministerin Jonas Gahr Støre välittivät Ukrainan ja Yhdysvaltojen toiveesta Kremlille Ukrainan viestejä tulevista rauhanneuvotteluista Abu Dhabissa.
Vaikka Stubbin luomia suoria ja läheisiä yhteyksiä sekä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiin ei pidä ylikorostaa, tällä voi olla konkreettista merkitystä Ukrainan rauhanprosessin edistämisessä ja amerikkalaisten mielenkiinnon ylläpitämisessä liittyen Ukrainalle annettavaan tukeen ja Naton eurooppalaisen puolustuspilarin vahvistamiseen.
Ykkösprioriteettina on saada aikaan tulitauko ja rauha Ukrainassa. Samaan aikaan on syytä muistaa, että kyse ei ole pelkästään Ukrainan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Kyseessä on myös mitä suurimmissa määrin Eurooppaan muotoutuva turvallisuusjärjestys, jolla on suoria vaikutuksia Suomen turvallisuuteen nyt ja tulevaisuudessa.
Kreml vaati jo ennen täysimittaista hyökkäystään Ukrainaan, että Nato vetää joukkojaan, asejärjestelmiään ja muuta infrastruktuuriaan itäiseltä sivustaltaan. Venäjän tarkoituksena on muuttaa Euroopan turvallisuusjärjestystä oman etunsa mukaiseksi veto-oikeuksineen. Tämä sama venäläinen retoriikka on nyt naamioitu diplomaattiseksi puheeksi.
Kremlin julkaiseman tiistaista puhelua koskevan selostuksen mukaan ”Vladimir Putin arvioi Ukrainan konfliktialueen nykytilannetta ja palautti mieleen sen perimmäiset syyt. Hän korosti, että oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttaminen on mahdollista vain ottamalla täysin ja ehdoitta huomioon Venäjän federaation oikeutetut edut. Huomiota kiinnitettiin myös EU- ja Nato-maiden vastakkainasettelevaan politiikkaan, joka johtaa pitkittyneeseen sotilaalliseen konfliktiin”.
Vaikka Abu Dhabin tulevista rauhanneuvotteluista ei kannata odottaa suuria läpimurtoja, presidentti Stubbin proaktiivinen toiminta liittolaisia konsultoiden saattaa resonoida myönteisesti Valkoisessa talossa.
Jos rauhanneuvotteluita välittävät amerikkalaiset katsovat, että Euroopassa otetaan tilanteesta vastuuta ja osoitetaan sekä kyvykkyyttä että halua tehdä asialle jotain, pitkään juntturassa olleet neuvottelut voivat pienin askelin avautua.
Samalla Ukrainalle annettavaa sotilaallista ja taloudellista apua voitaisiin pyrkiä vahvistamaan. Lisäksi amerikkalaisten kanssa sovittu eurooppalaisten suurempi vastuunotto puolustuksesta Naton puitteissa voisi selkiytyä entisestään ja samalla sitoa Yhdysvallat Euroopan turvallisuuteen perinteisemmällä tavalla.
Eurooppa ei voi antaa Kremlin sanella Ukrainan sodan rauhanehtoja ja mantereen turvallisuusjärjestystä.
Naton ensimmäinen pääsihteeri Hastings Lionel Ismay totesi aikanaan, että puolustusliiton tarkoituksena on ”pitää Neuvostoliitto ulkona, amerikkalaiset sisällä ja saksalaiset kurissa”.
Tätä kuuluisaa mantraa voitaisiin päivittää nykytilanteeseen sopivaksi: Naton tarkoituksena on pitää Venäjä ulkona, amerikkalaiset sisällä ja eurooppalaiset sitoutuneina.
