Suomi on pitkään ollut vaarassa luisua Pohjolan sairaaksi mieheksi, jolla on takana loistava menneisyys. Finanssikriisin jälkeen taloutemme jämähti vuosikymmeneksi paikalleen hintakilpailukyvyn romahdettua sekä muun muassa Nokian alamäen vuoksi. Talouden rakenteet osoittautuivat liian jäykiksi nykyiseen globaalitalouteen. Talouskasvun perusajuria tuottavuutta ei ole saatu kunnon kasvuun sen jälkeen.
Elintasoa ja suurta julkista sektoria on ylläpidetty vipillä. Julkinen velka yli tuplattiin vuosien 2008-2015 välillä. Valtiontalous ei ole ollut tasapainossa – saati ylijäämäinen – kertaakaan sitten vuoden 2008 eikä kuntatalous sitten vuoden 2000.
Samalla päälle vyöryi hyvinvoinnin järkälemäisin haaste: ikääntyminen. Työikäinen väestö vähenee ja eläke- sekä hoivamenot paisuvat. Ikääntyminen ei ole kenenkään vika ja tahdomme pitää senioreistamme mahdollisimman hyvää huolta, mutta olisi vastuutonta ummistaa silmät väestörakenteen muutoksen vaikutuksilta.
Vain noin 46 prosenttia suomalaisista on enää töissä, vaikka työllisyysaste hipoo ennätyksiä (73,7 % 3/2022). Suomalaisista töissä on noin 2 573 000 ja loput 2 976 807 eivät ole töissä. Vaikka joka ainoa työtön olisi töissä, vain nippa nappa joka toinen suomalainen olisi töissä. Eikä täystyöllisyys ole realistista.
Kasvu käynnistyi taas 2015 ja Suomi onnistui hieman kuromaan umpeen menetettyä vuosikymmentä. Hintakilpailukyky parani palkkamaltin ja kiky-sopimuksen myötä. Sipilän hallitus sopeutti julkista taloutta. Julkinen velkasuhde saatiin kääntymään laskuun.
2019 valtaan nousi vasemmistohallitus ja julkisen talouden sopeuttaminen jäi. Menoja kasvatettiin. Pian päälle iski korona, joka ajoi maailman ennennäkemättömään pysähdykseen. Julkinen velkaantuminen räjähti. Keskuspankit ryntäsivät paisuttamaan jo pitkään jatkunutta rahapoliittista elvytystä.
Jo koronasta palautuminen – yhdistettynä vuosikausia jatkuneeseen rahanpainamiseen – herätti vanhan mörön, inflaation. Pysyvästi nousseet inflaatio-odotukset ovat tuoneet mukanaan nousevat korot. Inflaatio syö elintasoa ja korkeampi korkotaso kurittaa kulutusta ja investointeja, mutta vaikeuttaa myös julkisen velkavuoren hallintaa. Inflaatio saattaa vielä pahentua, jos se kehittyy raaka-aineinflaatiosta myös palkkainflaatioksi.
Venäjän hyökkäys romahdutti talousennusteet
Huonot uutiset saivat tänä keväänä jatkoa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja taloudellinen epävarmuus romahduttivat Suomea koskevat talousennusteet. Vielä alkuvuodesta monet ennustelaitokset arvioivat tälle vuodelle noin kolmen prosentin bruttokansantuotteen kasvua, mutta tällä hetkellä ennusteväli on noin 0,5-2 prosentin välillä. Kasvun odotetaan jämähtävän 1-1,5 prosentin tuntumaan ensi vuodesta alkaen.
Alle kahden prosentin kasvuluvut eivät yksinkertaisesti riitä pitämään Suomea maailman parhaimpien maiden joukossa. Ennustettu ura on näivettymisen tie. Se on jo alkanut.
Suomi on pudonnut muiden Pohjoismaiden kelkasta. Bruttokansantuote per asukas kuvaa karkeasti materiaalista vaurautta. Vielä vuonna 2007 Suomi oli suurin piirtein samalla tasolla kuin Ruotsi. Nyt länsinaapuri on repinyt noin 10 prosentin kaulan. Norjasta olemme jo yhtä kaukana kuin Portugali on meistä.
Suomea piinaa nyt lyhyellä aikavälillä samaan aikaan sodan vaikutukset, epävarmuus ja toimitusketjujen häiriöt, kuluttajien matala luottamus talouteen, inflaatio, korkojen nousu, työmarkkinarauhan puute, korkealle jämähtänyt työttömyys (6,6 % 3/2022) ja hallitsematon julkinen velkaantuminen – mutta samaan aikaan myös työvoimapula.
Suomen Yrittäjien kyselyssä työnantajayrityksistä jopa 63 prosentilla on vaikeuksia löytää osaavaa työvoimaa. Avoimia työpaikkoja oli maaliskuussa huimat 259 100, ennätysmäärä. Samalla maassa oli 250 700 työtöntä. Pulaa on hoitajista koodareihin ja rakennustyöntekijöistä kokkeihin.
Vaikka maailmantilanne rauhoittuisikin, pitkällä aikavälillä haasteina ovat ikääntyminen, liian suuri julkinen sektori, aneeminen kasvu ja laiha tuottavuuskehitys, jäykät työmarkkina- ja sosiaaliturvan rakenteet sekä maailman kireimpiin kuuluva verotus. Samalla pitäisi pysyä mukana globaalissa kilpailussa: saada maahan osaajia ja investointeja sekä nostaa TKI-panostukset riittävälle tasolle.
Päättäjät tulevat olemaan pirullisten kysymysten äärellä. Miten näin moninaisista haasteista voi selvitä?
Elintärkeä joustavuus
Talouskasvun osalta tarvittavat toimenpiteet voi jakaa kolmeen osaan: tuottavuutta kasvattaviin, työvoiman tarjontaa lisääviin sekä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa pienentäviin toimiin. Julkisen talouden osalta on vain kaksi lääkettä: menotason lasku sekä tuottavuuden parantaminen eli kasvavan palvelutarpeen hoitaminen samoilla kustannuksilla.
Taloushistoria opettaa, että joustavuus on elintärkeää. Markkinatalous kyllä sopeutuu eri tilanteisiin, kunhan rakenteet sen sallivat. Talouspolitiikalla voidaan lieventää sopeutumisen haittoja kokonaistaloudelle ja sosiaalipolitiikalla niille ryhmille, joita muutos kohtelee kovimmin – mutta markkinatalouden pitää antaa toimia, luovan tuhon tehdä työtään.
Kansainvälisten vertailujen perusteella Suomessa on keskimääräistä huomattavasti jäykemmät työmarkkinat – ja tällä hetkellä myös rauhattomat. Lakkokevät osoittaa, että palkanmuodostuksen vientimallia ei Suomessa ole henkisesti hyväksytty. Työmarkkinoita kannattaa uudistaa myös lainsäädännöllä.
Tuottavuuden parantumista edistäisi esimerkiksi paikallisen sopimisen lisääminen, korkeakoulujen resurssien tehokkaampi käyttö, työn verotuksen keventäminen sekä yritysverotuksen uudistaminen.
Työvoiman tarjontaa taas lisäävät kannustavat sosiaaliturvauudistukset, koulutuksen ja työvoimapalvelujen parantaminen sekä esimerkiksi alueellisen liikkuvuuden parantaminen.
Ilmiselvää on, että Suomi tarvitsee myös suuren määrän ulkomaista työvoimaa. Siinä olemme kovan kilpailun edessä, koska monet muut kehittyneet taloudet painivat työvoimapulan kanssa.
Julkisen talouden kuntoon laittaminen edellyttää jatkuvaa työtä palveluntuotannon uudistamiseksi ja pitkää menomalttia. Pitää uskaltaa priorisoida.
Suomessa on vuosisatojen aikana onnistuttu rakentamaan poikkeuksellisen hieno yhteiskunta, jonka perusinstituutiot toimivat. Muun muassa toimiva oikeusvaltio, laadukas koulutusjärjestelmä, hyvä hallinto ja kaikin puolin vakaat olosuhteet ovat erinomainen pohja myös vauraudelle.
Suomen kannattaa ottaa mallia naapureistaan. Esimerkiksi Ruotsin palkanmuodostusmalli on pitänyt paremmin huolta hintakilpailukyvystä ja Tanskan työvoimapalvelut onnistuneet vaikeasti työllistettävien auttamisessa paremmin kuin meillä.
Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii kiireellisiä toimia. Kurssin korjaaminen on vaikeaa mutta mahdollista. Talousvastuulliselle uudistuspuolueelle on 2020-luvulla poikkeuksellisen iso tilaus. Urakka tulee tosin vaatimaan yhtä puoluetta suuremman rintaman. Tosipaikan tullen suomalaiset ovat pystyneet yhdistymään maan tulevaisuuden turvaamiseksi.
