Tällä viikolla julkaistiin perhebarometri, joka kuvaa suomalaisten ajatuksia perheellistymisestä. Syntyvyys ja sen alentuminen puhuttavat paljon, sillä niistä riippuu koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys. Jos huoltosuhde heikkenee entisestään, ei töille riitä tulevaisuudessa tekijöitä eikä veroille maksajia. Kaikkein suurimpana ongelmana tuntuu tietysti inhimillinen tragedia siitä, jos omia perhehaaveita ei pysty rakenteellisista syistä johtuen toteuttamaan.
Suomalaisten ihannelapsiluku on pitkän laskusuunnan jälkeen hieman kääntynyt kasvuun ollen nyt noin kaksi. Kuitenkin vaikka lapsia halutaan nyt taas vähän takavuosia enemmän, ei läheskään kaikkien toiveet toteudu. Osa syistä on yksilöistä itsestään enemmän riippuvaisia; huoletonta nuoruutta halutaan esimerkiksi elää ilman lapsia pidempään. Suuri osa esteistä on kuitenkin sellaisia, joita yhteiskunta voisi ratkaista tai helpottaa. Pitämällä esimerkiksi huolta korkeasta työllisyydestä, eivät taloudelliset syyt olisi niin monen perhehaaveiden esteenä.
Lapsettomuushoitoihin on todella pitkät jonot. Esimerkiksi jos nainen ei löydä sopivaa kumppania ja haluaa saada lapsen itsellisesti, tarvitaan siihen usein lahjasoluja. Myös parisuhteessa olevat tarvitsevat paljon lapsettomuushoitoja ja tarpeen ennakoidaan vain kasvavan. Pitkä aika jonossa vähentää lapsensaantimahdollisuuksia, koska mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän hedelmällisyys usein laskee. Yksi iso virhe nykyhallitukselta oli yksityisen hoidon kelakorvauksen poistaminen. Nyt kalliit lapsettomuushoidot yksityisellä ovat vieläkin kalliimpia ja yhä harvemman tavoitettavissa, vaikka niiden kautta myös julkisen puolen jonotilannetta voitaisiin helpottaa.
Osa lapsensaannin siirtämisen syistä liittyi tutkimuksen mukaan työelämään. Perhevapaiden aiheuttamaa katkoa työuraan jännitetään tai työelämän ja lapsiperhearjen yhteensovittaminen koetaan hankalaksi. Jos perhevapaat jakautuisivat nykyistä tasaisemmin, ei esimerkiksi “lapsisakon” vaikutus kohdistuisi niin vahvasti naisiin. Jos esimerkiksi vielä työelämässä olevat isovanhemmat voisivat myös hakea perhevapaita, saisivat nuoret perheet enemmän apua pikkulapsiarkeen. Myös työelämä kaipaa vielä monella alalla kulttuurinmuutosta ja joustoja, jotta työn ja perheen yhdistäminen olisi helpompaa.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esimerkiksi sodan tai ekologisen kriisin uhka estää ihmisiä hankkimasta lapsia. Myös nämä ovat syitä, joihin politiikalla voidaan vaikuttaa. Huolehditaan Suomen ja lähiympäristön turvallisuudesta sekä pysäytetään ilmastonmuutos. Meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omia lapsihaaveitaan.
