Naton itäisen sivustan jäsenvaltiot ja Yhdysvallat ovat antaneet vahvaa tukea Ukrainalle sen puolustustaistelussa Venäjää vastaan – Euroopan suurimmassa maasodassa sitten toisen maailmansodan. Saksa ja Ranska ovat nimekkään amerikkalaisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Andrew Michtan mukaan suhtautuneet Ukrainan auttamiseen selvästi nihkeämmin.
Tämä asetelma korostaa hänen mukaansa uutta strategista todellisuutta, jonka pitäisi heijastua myös Yhdysvaltojen joukkojen sijoitteluun Euroopassa. Jos Washington haluaa tuottaa mahdollisimman uskottavan pelotevaikutuksen, painopisteen tulisi olla Puolassa, hän arvioi.
– Siinä missä Länsi-Saksa oli Naton pelotteen ja puolustuksen keskiössä kylmän sodan aikana, nyt siinä asemassa on Puola, Atlantic Council -ajatushautomon ohjelmajohtajana Washington D.C.:ssa toimiva Michta toteaa Wall Street Journalissa.
Kylmän sodan aikana Saksan liittotasavallalla oli vahva armeija, ja sen alueella oli lisäksi enemmän Yhdysvaltain joukkoja kuin missään muualla Euroopassa, hän muistuttaa.
– Nyt Varsova on halukas ja valmis ottamaan riskejä varmistaakseen, että se kykenee puolustamaan itseään ja täyttämään Nato-velvoitteensa. Puola on parhaillaan rakentamassa 250 000 miehen vakinaista armeijaa ja 50 000 miehen vahvuisia aluepuolustusjoukkoja. Maa on myös tehnyt massiivisia sopimuksia nykyaikaisten yhdysvaltalaisten ja eteläkorealaisten panssarivaunujen, F-35-koneiden ja panssarihaupitsien hankinnoista. Myös muut Naton itäisen sivustan valtiot, erityisesti Suomi, Baltian maat ja Romania, ovat valveilla ja varustautuvat nopeassa tahdissa, Michta sanoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina ja Yhdysvaltain laivastoakatemian professorina.
Michta kehottaa Yhdysvaltoja asettamaan etusijalle yhteistyön juuri Puolan, Suomen, Baltian maiden ja Romanian kaltaisten Nato-maiden kanssa, sillä ne ovat aidosti valmiita panostamaan Venäjän patoamiseen, kun esimerkiksi Saksa edelleen kipuilee puolustusmenojensa nostamisessa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta ja Britannia jatkaa maavoimiensa supistuksia tasolle, joka on matalin sitten 1800-luvun alun.
Viimeistään Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan olisi pitänyt hänen mukaansa havahduttaa ymmärtämään, että Naton ”uudet” itäiset jäsenmaat eivät ole vähemmän tärkeitä liittolaisia kuin vaikkapa Britannia tai Saksa.
– Kävi selväksi, että Vladimir Putinin pyrkimykset ovat tehneet liittokuntaan myöhemmin liittyneistä maista sen keskeisiä jäseniä, ja tämä on korostunut entisestään konfliktin edetessä. Massiivinen logistinen operaatio, jota Yhdysvallat on toteuttanut Ukrainan varustamiseksi, ei olisi ollut mahdollinen ilman Jasionkan logistiikkakeskusta Kaakkois-Puolassa eikä ilman Varsovan valmiutta ottaa riski Venäjän vastatoimista, Michta sanoo.
– Kyetäkseen tuottamaan uskottavan pelotteen Euroopassa USA:n on sijoitettava pysyviä sotilaallisia rakenteitaan sinne, missä niitä kipeästi tarvitaan. Tämä pätee siitä riippumatta, miten sota Ukrainassa etenee. Washingtonin pitäisi sijoittaa vähintään kolme prikaatin vahvuista taisteluosastoa Naton itäiselle sivustalle, niistä kaksi Puolaan ja yksi Suomeen tai johonkin Baltian maahan, hän toteaa.
