– Joukossa on joitakuita henkilöitä, jotka varmaankin ovat lähteneet humanitaariseen työhön ja sodan alkuvaiheessa maallisen opposition riveihin, mutta valitettavasti viime aikoina merkittävä osa on mennyt radikaali-islamistien riveihin, Antti Pelttari sanoo.
Radikaali-islamisteilla Pelttari viittaa ensisijaisesti Pohjois-Irakissa ja Syyriassa toimivaan jihadistijärjestö Isikseen.
Pelttarin mukaan tämä on suojelupoliisin työssä uusi ilmiö ja se on muuttanut heidän työtään kovasti viimeisen parin vuoden aikana. Ilmiö tässä mittakaavassa on uusi paitsi Suomen, myös muiden Euroopan kohdalla.
Taustaltaan Syyriaan lähteneistä enemmistö on Suomen kansalaisia, jotka ovat asuneet Suomessa lähes koko ikänsä. Joukossa on kuitenkin myös ihmisiä, jotka ovat taustaltaan etnisesti kantasuomalaisia.
– Heidän kohdallaan puhutaan radikaaleista käännynnäisistä, kertoo Pelttari.
– On tapauksia, joissa henkilö on voinut aika nopeasti internetin kautta radikalisoitua, päästä yhteyteen radikaalitoimijoiden kanssa ja päätyä Syyrian taistelemaan. Välttämättä ennen konkreettista lähtöpäätöstä ei ole yhtäkään kontaktia kasvokkain, vaan radikalisoituminen tapahtuu täysin verkon välityksellä.
Pelttarin mukaan yksi syy, mikä tekee Syyriasta helpon kohteen sotaan lähtemiselle verrattuna aikaisempiin tilanteisiin, kuten Afganistaniin, on se että Syyriaan on helppo matkustaa joka puolelta maailmaa.
– Voi lähteä Suomesta aamulla, lentää Istanbuliin ja olla illalla Syyriassa keskellä konfliktia, kuvaa Pelttari.
Tällä hetkellä esimerkiksi Britannia pohtii parlamenttitasolla, pystytäänkö sotaan lähteneiden paluu takaisin Britanniaan estämään. Pelttarin mukaan Suomessakin on pohdittu samaa, mutta lainsäädäntö ja keinot vaihtelevat maakohdittain. Sisäministeri pohtii Suomen käytäntöihin sopivia keinoja.
Noin parikymmentä Syyrian sotaan Suomesta lähtenyttä on nyt jo palannut takaisin Suomeen. Pelttarin mukaan käynnistetään esitutkinta, jos on tietoa ja epäilystä, että henkilöt ovat syyllistyneet sotarikoksiin.
Suojelupoliisilla on myös olemassa arvio seurannassa olevista riskihenkilöistä, jotka saattavat liittyä terrorismiin. Tällä hetkellä riskihenkilöitä on vähän alle 300. Määrä on kasvanut melkein 50 prosenttia kahden vuoden aikana.
Riskihenkilöt ovat sellaisia, jotka konkreettisesti pyrkivät levittämään propagandaa, värväämään toisia terroristijärjestöjen riveihin tai liittymään niihin itse.
Pelttarin mukaan Suomi poikkeaa melkein kaikista EU-maista siinä, että sillä ei ole ulkomaan tiedustelua.
– Turvallisuuteen liittyvät uhat ovat kansainvälisiä, ja sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ero on käytännössä hävinnyt, Pelttari huomauttaa.
Hän on sitä mieltä, että Suomen pitäisi parantaa viranomaisten kykyä toimia verkossa ja hankkia tietoa tiedustelun keinon. Nyt on valmisteilla yhden henkilön lähettäminen Turkkiin ensi vuonna tiedustelutehtäviin tutkimaan konfliktia lähempää.
