Susi tappoi jäniksen jäljellä olleen beagle-rotuisen koiran perjantaina Liedossa, kertoo Suomen Metsästäjäliitto tiedotteessa.
Tapaus sattui ajoharjoituksen yhteydessä. Ajava koira työskentelee metsässä itsenäisesti, kunnes se löytää halutun riistaeläimen. Kun riista löytyy, koira ajaa sitä haukkuen, ja metsästäjällä on sopivaan paikkaan asettuneena mahdollisuus kaataa riista.
– Tämä oli valtavan laajahakuinen koira. Seurasin sitä koiratutkan GPS:n kautta. Kun se oli 1,5 kilometrin päässä minusta, se ilmeisesti sai jäljen. Se oli noussut kallioalueelle, ja sieltä mennyt alapuolella olevaan tiheämpikasvuisempaan notkelmaan, josta jänis oli lähtenyt monta kertaa aiemmin, koiran omistaja kertoo.
Koira haukkui lyhyen hetken, kunnes se hiljeni eikä enää liikkunut. Omistaja aavisti heti pahaa. Hän lähti metsällä mukana olleen vaimonsa kanssa autolla lähemmäs koiran sijaintia.
– Olimme siellä noin viidessä minuutissa, ja lähdimme yhdessä juoksemaan ylös kalliolle. Sieltä alapuolelta olevasta notkelmasta koira sitten löytyi hengettömänä. Mitään ei ollut tehtävissä, omistaja suree.
Koiraa oli purtu pahasti takapäähän, sen selkäranka oli poikki ja koko toinen kylki auki sisäelimiin saakka.
– Emme nähneet sutta. Se oli varmasti lähtenyt karkuun, kun koko ajan juostessamme pidimme kovaa meteliä. Jälkien saaminen varvikosta ja kallioalueelta oli hankalaa, mutta suurpetoyhdyshenkilö löysi tuoreita sudenjälkiä kallioalueen vieressä kulkevalta metsäkoneuralta.
Koira vietiin kotiin haudattavaksi. Se oli pariskunnan ja heidän lastenlastensa pidetty lemmikki. Tapahtuman jälkeisenä päivänä tunteet ovat yhä pinnassa. Edeltävä yö meni valvoessa.
– Kävimme kahden aikaan yöllä ulkona kävelemässä, ja kuuntelimme viereisestä metsiköstä kuulunutta susien ulvontaa. Sitä helposti syyttää itseään, että miksi päästin koiran metsään juuri silloin. Mutta se on turhaa spekulointia. Totuus on, että täällä on susia niin hemmetin paljon, että ennemmin tai myöhemmin susi osuu kohdalle. Pienikokoisella beaglella ei ole mitään mahdollisuutta sutta vastaan, omistaja purkaa tunteitaan.
Vaikka suurpedon tappamasta koirasta saa korvauksen, joka ehkä kattaa uuden pennun hankintahinnan, hänelle tämä ei mitenkään korvaa menetettyä koiraa.
– En aio ottaa uutta koiraa susille syötettäväksi. Tällä seudulla ei kerta kaikkiaan ole enää alueita, jossa koiraa voisi kouluttaa turvallisesti. Tähän saakka olen pärjännyt paikallistuntemuksen avulla, mutta nyt sekään ei toimi. Susiriski on niin valtava.
Hänestä alueen susitilanne on muuttunut ratkaisevasti viime keväästä lähtien.
– Susihavaintoja tulee jatkuvasti, ja niistä vain pieni osa kirjataan viralliseen Tassu-järjestelmään. Lisäksi susien käytös on muuttunut. Kun susi aiemmin näki ihmisen, se lähti häntä suorana karkuun. Nyt ei lähde, vaan sudet liikkuvat esimerkiksi ihmisten pihoilla.
Lakiin halutaan muutoksia
Metsästyskaudella 2023–2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan. Syksyllä aktiivisimman jahtikauden aikaan metsästyskoiria joutuu suden suuhun jopa joka toinen päivä.
Koirien käyttö vähenee vuosi vuodelta susien määrän kasvaessa, sillä luonnollisesti koiranomistajat pyrkivät suojelemaan koiriaan susilta. Silti vahinkoja tapahtuu paljon.
Metsästäjäliitto on esittänyt jo pitkään, että Suomen suurpetolainsäädäntöä ja hallintoa kehitettäisiin Ruotsin mallin mukaisesti. Tavoitteena tulisi olla selkeät lakiin perustuvat linjaukset maamme suurpetojen määrästä, kannanhoidon tavoitteista ja kannanhoidollisen metsästyksen toteutuksen reunaehdoista niin, että myönnetyt kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat eivät kaatuisi oikeuskäsittelyssä.
