Suomella on selkeä tavoite olla hiilineutraali seuraavan vuosikymmenen aikana eli 2035 mennessä. Jotta tässä kunnianhimoisessa tavoitteessa onnistutaan, tarvitaan mukaan kaikkia toimijoita – erityisesti kuntia ja kaupunkeja.
Kaupungit ja kunnat on ratkaisujen keskipisteessä usealla tavalla. Ehkä tärkein on se, että ne voivat kutsua muita toimijoita mukaan laajempiin verkostoihin, joissa julkisen ja yksityisen, korkeakoulujen ja soveltajien yhteispelillä tuotetaan ratkaisuja ilmastohaasteeseen.
Kaupungit ja kunnat tekee keskeisiksi myös niiden rooli toimia kehitettävien energia-, liikkumisen tai asumisen ratkaisujen kokeilualustana. Lisäksi kunnilla on käsissään merkittäviä, arjessa vaikuttavia ratkaisuja, kuten esimerkiksi kaavoitus tai joukkoliikenteen kehittäminen.
On hienoa, että esimerkiksi isot kaupungit tekevät vahvasti töitä tavoitteen puolesta. Globaalisti kaupungit tuottavat noin 80 prosenttia ilmastopäästöistä. Kaupunkien toimenpiteillä on siis suuri ja jopa ratkaiseva rooli ilmastopolitiikassa maailmanlaajuisesti. Isoilla kaupungeilla yhdessä on mahdollisuus nopeuttaa merkittävästi Suomen kansalliseen ilmastotavoitteeseen pääsemistä.
Koko suomalaisella kuntakentällä ilmastotavoitteiden kunnianhimo on noussut viimeisimpien vuosien aikana merkittävästi. Noin 67 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, joka tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2030 (tai vähintään 80 prosenttia päästövähennystavoitetta vuoteen 2030 mennessä). Tämä siis viisi vuotta ennen Suomen kansallista hiilineutraaliustavoitetta 2035.
Kunnat ja etenkin suuret kaupungit ovat avainasemassa, kun Suomi pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Paikallistason ilmastotyö on sitä vaikuttavampaa, mitä selkeämmin ilmastonäkökulma otetaan mukaan kuntastrategiaan ja toimenpiteisiin kuntien ja kaupunkien laajassa työssä.
Ilmastokysymysten vahva mukaan ottaminen kaikkien kuntien työssä on tärkeää paitsi ilmaston, myös ihmisten arjen vuoksi. Lopulta nimittäin mielestäni kuntapäättäjän tärkein tehtävä on rakentaa ihmisten hyvän arjen pohjaa.
Samalla kun rakennamme nollapäästöisiä kuntia tai kaupunkeja, luomme yhä parempia edellytyksiä esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden lisäämiselle. Esimerkkinä tästä on se, miten fiksu ilmastopolitiikka voi säteillä hyötyjä myös hyvinvointiin, kun liikkuminen tapahtuu yhä useammin pyöräillen tai kävellen. Viihtyisä kaupunki houkuttaa kohtaamaan, lähiluonto liikkumaan ja tuulettamaan mieltä.
