Venäjän asevarustelun keskiössä oli venäläisasiantuntija Maksim Startšakin mukaan pitkään strategisten ydinasevoimien nykyaikaistaminen.
Vuonna 2024 ydinasearsenaalin päivittäminen kuitenkin loppui kuin seinään Vladimir Putin keskityttyä uuteen keskipitkän kantaman ballistiseen Orešnik-yliääniohjusjärjestelmään.
Neuvostoaikaisten ydinohjusten korvaaminen uusilla venäläisvalmisteisilla oli hänen mukaansa määrä saattaa päätökseen viime vuoden loppuun mennessä, mutta Venäjän strategisten ohjusjoukkojen (SMF) komentaja, kenraalieversti Sergei Karakajev on ilmoittanut modernien ohjusten osuuden olevan edelleen täsmälleen sama vuoden 2023 lopussa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että modernisointiohjelma on tyystin pysähtynyt.
Viivästykset johtuvat pääasiassa siitä, että Sarmat-ohjusten tuotantoon osallistuvilla yhtiöillä on taloudellisia ja valmistuksellisia ongelmia pakotteiden, henkilöstöpulan ja velkojen vuoksi. Myös itse ohjus kärsii vaikeuksista: viidestä Sarmatin koelaukaisusta vain yksi on onnistunut, Venäjän ydinasepolitiikkaan erikoistunut Maksim Startšak sanoo Carnegie-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Sarmatin on ollut tarkoitus korvata neuvostoajalta periytyvä ukrainalaisvalmisteinen Voevoda-ohjusjärjestelmä. Kun Voevodan ukrainalaiset kehittäjät ovat ymmärrettävistä syistä lopettaneet yhteistyön Venäjän kanssa, Kremlin arsenaalissa ei ole Startšakin mukaan ollut teknisesti valmista raskasta mannertenvälistä ohjusta noin kuuteen vuoteen.
Myös ydinasejoukkojen ilmakomponentti on vakavissa vaikeuksissa. Kaksi uutta strategista Tu-160M- pommikonetta piti ottaa käyttöön vuonna 2024, mutta niin ei ole edelleenkään tapahtunut.
– Viivästykset ovat ymmärrettäviä, kun otetaan huomioon, että Kazanin lentokonetehtaalle, joka valmistaa Tu-160M:ää, on annettu tehtäväksi myös elvyttää Neuvostoliiton suunnittelema Tu-214- matkustajakoneprojekti, Startšak toteaa.
Seuraavan sukupolven strategisen häivepommikoneen ensimmäisen prototyypin oli määrä valmistua vuoteen 2022 mennessä, ja alustavat testit oli suunniteltu huhtikuulle 2023. Näitäkään määräaikoja ei ole saavutettu. Sama pätee strategisten Tu-95MS- pommikoneiden modernisointiin. Taustalla on Startšakin mukaan se, että koneiden nykyaikaistaminen edellyttäisi laitteita, joita on pakotteiden vuoksi erittäin vaikea ostaa ulkomailta tai kehittää itsenäisesti.
Myös Sevmaš-tehtaalla, jolla on keskeinen rooli ydinasetriadin laivastokomponentin modernisoinnissa, on hänen mukaansa pakotteista aiheutuvia vakavia vaikeuksia, joiden seurauksena aiemmin ilmoitetut toimitusajat ovat venyneet epämääräiseen tulevaisuuteen.
Sotaoloissa Venäjän puolustusteollisuuden todelliset painopisteet ovatkin hänen mukaansa siirtyneet kohti tavanomaisia aseita. Samaan aikaan on käynyt selväksi, että Ukraina ja Nato ovat oppineet jättämään Putinin raivokkaan ydinaseuhittelun omaan arvoonsa.
