Etlan senior fellow –tutkija Tarmo Valkosen mukaan suuriin säästöihin ei päästä ilman eläkkeiden, muun sosiaaliturvan tai sote-menojen tarkastelua.
Seuraavalla hallituksella on edessään laskentatavasta riippuen ainakin 8–10 miljardin euron sopeutustoimet. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mukaan sopeutustoimet olisivat tehtävissä ilman merkittäviä veronkiristyksiä.
Purran kommentti liittyy keskusteluun, jonka aloitti Helsingin yliopiston taloustieteen kandiohjelman johtajan Juha Tervalan, Etlan vanhemman tutkijan Sakari Lähteenmäen ja Suomen Yrittäjien ja pääekonomisti Päivi Puonnin kesäkuussa julkaistu raportti. Siinä tultiin lopputulokseen, että talouskasvun kannalta menoleikkaukset ovat veronkorotuksia vähemmän haitallinen tapa sopeuttaa julkista taloutta.
Tarmo Valkosen mukaan menoleikkaukset ovat vähemmän haitallisia talouskasvulle kuin veronkorotukset, mutta hän ei usko, että näin suurta sopeutusta voidaan tehdä kokonaan ilman veroratkaisuja. Valkonen on erikoistunut julkiseen talouteen, eläkejärjestelmään ja väestön ikääntymisen vaikutuksiin.
– Leikkaukset ovat vähemmän vahingollisia kuin veronkorotukset, mutta molemmat ovat haitallisia talouskasvun kannalta. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, Valkonen sanoo Verkkouutisille.
Useiden miljardien säästöt vaikuttaisivat myös tulonjakoon.
– Jos tasapainotus tehtäisiin pelkästään menoleikkausten avulla, jouduttaisiin puuttumaan aika paljon sellaisiin etuuksiin, joita pidetään tärkeinä.
Hän arvioi, että veronkorotuksia on mahdotonta välttää.
– Veikkaanpa, ettei pystytä myöskään välttymään siltä, että esimerkiksi kulutusverotusta kiristetään, Valkonen sanoo.
Rakenteita säilyttävien ja kilpailuja vääristävien yritystukien karsiminen olisi Valkosen mukaan perusteltua, mutta yksin niistä ei löydy useiden miljardien eurojen sopeutusta.
– Suoria tukia ja verotukia kannattaa tarkastella kriittisesti erityisesti silloin, kun niiden alkuperäinen tarkoitus on kadonnut tai niiden vaikutukset talouskasvuun ovat heikkoja. Tällöin niiden karsiminen on usein perustellumpaa kuin yleinen verojen kiristäminen.
Työeläkkeet ovat ensimmäisten säästökohteiden joukossa
Suomen julkisen talouden suurimpien menoerien kolmen kärki ei ole vaihtunut lähes 20 vuoteen. Kolmen kärjessä olivat vuonna 2007 sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus. Järjesty on sama myös vuonna 2026. Kahden ensimmäisen suhteellinen osuus on kasvanut kahden vuosikymmenen aikana.
Sosiaaliturva vie noin 44 prosenttia kaikista julkisista menoista. Ikääntymiseen liittyvät menot ovat lähes 40 miljardia euroa vuodessa.
– Jos halutaan löytää useiden miljardien eurojen säästöt, niitä ei löydy hallinnosta tai yksittäisistä yritystuista. Katse kääntyy väistämättä eläkkeisiin, muuhun sosiaaliturvaan ja soteen, Valkonen sanoo.
Valkosen mukaan ensimmäisenä liipaisimella tulisi olla työeläkkeet. Kyse ei kuitenkaan olisi välttämättä suorista eläkeleikkauksista.
– Indeksikorotusten hillitseminen on yksi todennäköisimmistä sopeutuskeinoista.
Etlan julkaisemassa raportissa yhdeksi toimenpiteeksi esitettiin eläkeiän nostoa yhdeksi keinoksi.
– Vuoden 2017 eläkeuudistus osoitti, että eläkeiän nostaminen voi tuottaa merkittäviä hyötyjä. Uudistus nosti selvästi niiden ikäluokkien työllisyyttä, joita se koski, eikä pelättyä siirtymää työttömyys- tai työkyvyttömyysetuuksille tapahtunut laajassa mittakaavassa, Valkonen sanoo.
– Siinä toteutui yhtä aikaa se, että työuria jatkaneet saivat enemmän palkkatuloja ja suuremman eläkkeen, samalla kun julkinen talous vahvistui verotulojen kasvaessa.
Soten säästöt eivät synny vain lisäämällä tehokkuutta
Poliitikot ovat puhuneet tekoälyn luomista mahdollisuuksista, jotka voivat tuoda suuriakin säästöjä sosiaali- ja terveysmenoihin.
Valkonen uskoo, että tekoäly, digitalisaatio ja tiedolla johtaminen tarjoavat suuria mahdollisuuksia julkiselle sektorille.
– Terveydenhuollossa syntyy aivan käsittämätön määrä tietoa, jota ei vielä osata hyödyntää kunnolla, Valkonen sanoo.
– Tehostamisella voidaan saavuttaa säästöjä, mutta sen varaan ei voi rakentaa koko sopeutusta. Jos säästöjä tarvitaan useita miljardeja euroja, myös palveluverkkoa ja muita suuria menokokonaisuuksia joudutaan tarkastelemaan.