Noin 200 viime vuoden aikana tapahtunut nikaman solmun pyöristyminen on filosofian maisteri Niina Korpisen uuden tutkimuksen mukaan saattanut heikentää nikamien kestävyyttä ja välilevyjen terveyttä.
Suurin osa ihmisistä kärsii elämänsä aikana jonkinlaisista selkäkivuista. On arveltu, että syyt selkävaivoihin juontavat ihmisen pystyasennosta. Tätä tukee myös se, että muilla ihmisapinoilla selkäsairaudet vaikuttavat olevan harvinaisempia. Uusi havainto on, että nikaman muodolla voi olla merkitystä selkäongelmien synnyssä.
Oulun yliopistossa tiistaina tarkastettavassa Korpisen arkeologian alan väitöskirjassa tutkittiin, miten selkänikamat ovat kehittyneet ja millainen merkitys pystyasennolla ja kahdella jalalla kävelyllä on ollut niihin.
Nikaman solmun muodossa ei evoluution aikana ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Noin 200 viime vuoden aikana tapahtuneet muutokset viittaavat kuitenkin siihen, että nikaman solmu on pyöristynyt. Tällä saattaa olla vaikutusta nikaman kestävyyteen ja välilevyjen terveyteen.
Ihmisellä ja gorillalla on suhteellisen samanmalliset nikamat, mikä näyttää viittaavan nikamiin kohdistuvalla painolla olevan suurempi vaikutus nikaman muotoon kuin liikkumistavalla. Tähän viittaa myös havainto, että simpanssien nikaman muoto erosi selkeästi ihmisen ja gorillan nikamien muodosta, mutta oli suhteellisen pyöreä verrattuna fossiileihin ihmisapinoihin.
Ikääntymisestä johtuva luukato vaikuttaisi historiallisella populaatiolla olleen pienempi kuin tämän päivän ihmisellä. Varsinkin naisilla luukato oli vähäisempää vielä noin sata vuotta sitten. Syynä kumpaankin lyhyen aikavälin muutokseen arvellaan olevan vähentynyt fyysinen liikunta.
Luuntiheyden vaihtelu koko selkärangassa vaikuttaa olevan samanlainen ihmisten ja simpanssien välillä. Apinoiden välillä eroja luuntiheyden vaihtelussa kuitenkin löytyi, mikä viitannee liikkumistavan vähäisempään vaikutukseen.
Evolutiivisia muutoksia tarkasteltiin tutkimalla, miten nikaman solmun muoto eroaa nykyihmisten, Afrikan apinoiden ja fossiilisten ihmisapinoiden välillä. Lisäksi tutkittiin nikaman luuntiheysmittoja Afrikan apinoilla ja miten ne eroavat ihmisistä.
Lyhyemmän aikavälin muutoksia tarkasteltiin tutkimalla nikaman solmun koko- ja muotoeroja suomalaisten arkeologisten yksilöiden (1600–1800-luvuilta) ja modernien nykyihmisten (aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohorteista) välillä. Luuntiheyden iällisiä muutoksia tutkittiin myös 1900-luvun amerikkalaisessa populaatiossa. Työssä keskityttiin pääasiassa alaselkään, sillä se on yleisin selkäkivun ongelma-alue.
