Euroopan unionilla on keinoja jäsenmaiden taloudelliseen ohjaukseen, mutta suomalaiseen eläkejärjestelmään se ei tällä hetkellä pääse puuttumaan, toteaa Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi äskettäin, että Suomi ei ihan vielä ole Kreikan tiellä, ”mutta me olemme luisumassa sinne, jos ei tätä velkaantumista hurjaa tahtia käännetä”. EU-menettelyssä Suomi ei saisi välttämättä enää itse päättää, minne leikkaukset kohdistuvat. Silloin esimerkiksi eläkejärjestelmä voisi olla vaarassa.
- Euroopan unionilla ei ole tällä hetkellä sellaista karttuisaa kouraa, jolla se pystyisi puuttumaan meidän eläkepoliittisiin ratkaisuihimme, Suvi-Anne Siimes toteaa Telan artikkelissa.
Hän muistuttaa, että Kreikka vääristeli taloustilannettaan ja se laittoi koko euron suureen kriisiin. Lisäksi Kreikassa eläkkeet – joita vasten ei ollut rahastoitu varoja – maksettiin valtion varoista.
– Meillä ei päde mikään näistä. Me emme ole vääristelleet tilastoja, meillä työeläkkeitä ei makseta valtion varoista kuin pieneltä osin ja eläkkeitä varten on rahastoitu varoja.
Siimeksen mukaan Suomella on toki esimerkiksi samoja väestöhaasteita, joita Kreikalla on: Kreikassa on syntynyt jo kauan vähän lapsia.
– On varmaan ihan selvää, että Euroopan unionillakaan ei valitettavasti ole tällaista taikasauvaa siihen, että miten syntyvyys äkkiä saataisiin Euroopassa nousuun, Siimes sanoo.
Hauraassa asemassa olevat
Euroopan unionin eläkepolitiikka on lähtenyt siitä, että ihminen säästää tietyn perusturvan päälle itse tai työnantaja tarjoaa lisäeläkkeet työsuhteen osana.
– Tämä eläkepolitiikan lähtökohta on luonnollista, koska vapaaehtoinen yksityinen vakuutusmarkkina on unionin toimivallan piirissä. Ratkaisu ei kuitenkaan toimi työmarkkinoilla hauraassa asemassa oleville ihmisille, kuten kasvavalle määrälle alustatyön tekijöitä, Suvi-Anne Siimes sanoo.
– Ainakin kaikki järkevät ekonomistit ovat sitä mieltä, että ilman pakkoa riittävää vanhuudenturvaa ei kerry. Siksi määritelmällisesti vapaaehtoinen lisävakuutus on huonosti yhteensopiva sen kanssa, että kaikenlaisia töitä tekeville ihmisille kertyy riittävä vanhuudenturva.
Siimes pitää tärkeänä, että sosiaalinen kestävyys pidettäisiin Euroopan unionin keskusteluissakin voimakkaammin mukana.
– Mutta kuitenkin niin, että tunnustettaisiin se vallitseva tilanne ja tosiasia, että sosiaalipolitiikka on hyvästä syystä ollut kansallisen päätöksenteon piirissä ja EU:n valta siinä pieni.
– Se hyvä syy on se, että unionin jäsenmaat ovat keskenään hyvin erilaisia, niillä on erittäin laajasti toisistaan poikkeavat työmarkkinamallit ja työmarkkinoiden toimintatavat. Siksi on ymmärrettävää, että työn perusteella kertyvät eläkkeet ja eläkejärjestelmät ylipäänsä ovat kussakin maassa omanlaisiaan. Työura on kuitenkin monen vuosikymmenen mittainen ja maailma ehtii muuttua moneen kertaan sen aikana.
Nykyistä toimivallanjakoa kunnioitettava
Tulevien suomalaisten euroedustajien kannattaisi Suvi-Anne Siimeksen mukaan kiinnittääkin seuraavan viiden vuoden aikana huomiota siihen, että EU:n päätöksenteon toimivaltasuhteet suhteessa jäsenvaltioihin säilyisivät sellaisina, että saisimme tulevaisuudessakin päättää sosiaalipolitiikkaan ja sosiaaliturvaan liittyvistä kysymyksistä kansallisesti.
– Toisekseen jos EU:lle halutaan lisää rahaa, omia varoja tai veroja, niin näitä veroja ei kehitettäisi sellaisiin suuntaan ja asioihin, jotka vaarantaisivat eläkkeiden pitkän aikavälin rahoituksen.
Esimerkiksi joidenkin maiden kaavailema finanssitransaktiovero – joka verottaisi siivun kaikista sijoituksista – olisi Siimeksen mukaan Suomelle ja Suomen työeläkejärjestelmälle haitallinen.
– Se vaarantaisi myös kaikkien muiden jäsenvaltioiden asemaa, jotka ovat pyrkineet varautumaan väestön ikääntymiseen rahastoimalla varoja tulevien eläkkeiden maksamista varten.
