– Kiovan painostaminen neuvottelemaan paholaisen kanssa Moskovassa on harhaanjohtavaa, vääristeltyä tietoa ja suorastaan vaarallista, kirjoittaa Yhdysvaltain sotilasakatemia West Pointin kansainvälisten suhteiden professori Rob Pearson viestipalvelu X:ssä.
Hänen mukaansa useimmat rauhanehdotukset alkavat virheellisellä oletuksella, että Ukrainan alueella on jonkinlainen jako sekä poliittiset myönnytykset ja turvallisuustakuut, jotka voisivat olla hyväksyttäviä sekä Venäjälle että Ukrainalle.
– Etsi se ”voittava setti” ja sinulla on ratkaisu. Ongelmana on, että Venäjän taustalla olevat syyt hyökätä eivät olleet alueellisia tai edes Nato-jäsenyys.
Pearsonin mukaan kaupankäyntialueet ja poliittiset myönnytykset eivät ratkaise konfliktin taustalla olevia syitä, joten niiden tekeminen rauhanneuvottelujen perustaksi epäonnistuu.
– Vaikka Venäjä säilyttää laittomasti liittämänsä alueet ja saisi takeet Ukrainan pysyvästä puolueettomuudesta (eli ei koskaan Nato-jäsenyyttä), sodan taustalla olevia syitä ei olisi ratkaistu.
Mistä tässä sodassa oikein on kysymys?
Pearson muistuttaa, että viimeiset yli 20 vuotta Putinin Venäjä on käynyt säälimätöntä sotaa Ukrainan demokratiaa ja suvereniteettia vastaan.
– Se alkoi Venäjän yrityksellä vaikuttaa vuoden 2004 Ukrainan presidentinvaaleihin ja asettaa uskollinen nukkehallitsija Kiovaan. Mutta tämä yritys epäonnistui ja johti oranssiin vallankumoukseen vuosina 2004-2005. Kun heidän demokratiaansa ja suvereniteettiaan uhattiin ulkopuolelta, Ukrainan kansa nousi ja sanoi EI.
– Kun Venäjän autoritaarinen nukkehallitsija Viktor Janukovitš kahlitsi Ukrainan tulevaisuuden Venäjän tulevaisuuteen vuonna 2014, ukrainalaiset nousivat ja sanoivat EI. Joten Putin hyökkäsi Krimille, lietsoi kapinan Donbasissa ja yritti – mutta epäonnistui – saada aikaan Ukrainan Maidanin jälkeisen demokraattisen hallituksen romahtamisen, Pearson jatkaa.
Hänen mukaansa jopa Minsk II-sopimus, joka pakotettiin epätoivoiselle Ukrainan hallitukselle ase ohimolla, oli Venäjän yritys hakkeroida Ukrainan demokratia takaoven kautta pakotetun federalismin kautta.
– Tämä olisi antanut Venäjän Donbasin edustajalle (ja heidän moskovilaisille hännystelijöilleen) veto-oikeuden Ukrainan ulkopolitiikasta. Se epäonnistui, koska toteutuessaan se olisi johtanut itsenäisen Ukrainan kuolemaan, Pearson toteaa.
Ukrainalaiset valitsivat lännen
– Kerta toisensa jälkeen, kun ukrainalaisille annettiin demokraattinen valinta, he valitsivat tulevaisuutensa lännen, ei Venäjän, kanssa. Se on asia, jonka kanssa Putin ei voinut elää, Perason kirjoittaa.
– Joten vuoteen 2021-2022 mennessä hän päätteli, että ainoa tapa ratkaista Ukrainan demokratian ongelma oli hyökätä demokraattisesti valittua (Volodymyr) Zelenskyin hallitusta vastaan ja mestata se. Mutta hänen pieni kolmipäiväinen ”sotilaallinen erikoissotaoperaationsa” epäonnistui.
Pearson jatkaa, että epäonnistuttuaan tuhoamaan Ukrainan demokratian, hän ”määräsi armeijansa tuhoamaan Ukrainan valtion ja – mikä vielä tärkeämpää – Ukrainan kansan”.
– On olemassa selviä todisteita siitä, että Venäjän joukot ovat toteuttaneet kansanmurhia miehitetyillä alueilla Putinin pyrkiessä poistamaan Ukrainan kansakunnan maailmankartalta.
Tässä on Pearsonin mukaan ongelma: alue ja politiikka voivat olla jaettavissa ja neuvoteltavissa, mutta Ukrainan suvereniteetin, valtiollisuuden, demokratian ja kansakunnan selviytyminen ovat jakamattomia.
– Ei ole mitään tapaa pilkkoa ja jakaa 70/30 tai 60/40 kansakunnan oikeutta olemassaoloon.
Pearson toteaa, että suurin osa niistä, jotka lyövät rumpuja neuvotteluista Putinin kanssa, jättävät huomiotta sen tosiasian, että ”hän ei ole osoittanut MITÄÄN merkkejä yllä kuvailemieni maksimalististen sotatavoitteiden hillitsemisestä”.
– Hän jatkaa 100-prosenttisesti jääräpäisesti Ukrainan tuhoamisesta ja vasallin (kuten Aljanksandr Lukašenkan) asettamista hallitsemaan Ukrainaa rautaisella nyrkillä ja toteuttamaan Venäjän käskyjä.
Pearson on vakuuttunut, ettei Putin lakkaa taistelemasta tämän puolesta niin kauan kuin hän uskoo, että hänellä on mahdollisuus menestyä.
Professori kysyy, mutta entä jos joku suuri kaupantekijä onnistuu saamaan aikaan tulitauon, jonka molemmat osapuolet allekirjoittivat – kuinka vastahakoisesti tahansa?
– Tällainen sopimus olisi kuollut saapuessaan ratkaisemattomien sitoumusongelmien vuoksi, Pearson niittaa.
Historian valossa Putinin 20-vuotisesta hybridisodasta Ukrainaa vastaan Kiovalla ei ole juurikaan syytä uskoa, että Putin kunnioittaisi kaikkia allekirjoittamiaan sopimuksia.
– Loppujen lopuksi katsokaa vain hänen taustaansa vuoden 1994 Budapestin muistiosta ja vuoden 2004 sopimuksesta Venäjän ja Ukrainan välisestä rajasta, jonka hän allekirjoitti. Miksi tällä kertaa olisi toisin?
Pearson huomauttaa, että Putinin pohjaton viha demokratiaa kohtaan tarkoittaa, että hän ei koskaan luottaisi demokraattisen Ukrainan tai sen läntisten demokraattisten liittolaisten sitoumukseen.
– Hän luottaa vain siihen, mitä hän voi hallita, eikä hän voi hallita Ukrainan kansaa – siksi hän yrittää nyt eliminoida heidät.
West Pointin professorin mukaan ei myöskään ole olemassa mitään kolmannen osapuolen rauhanturvajoukkoja, jotka olisivat riittävän suuria tai laillisia pitämään rauhaa näin massiivisella yhteyslinjalla.
– Alue on täynnä esimerkkejä epäonnistuneista rauhanturvatehtävistä, jotka olivat paljon paremmin hallittavissa. Miksi tämä onnistuisi, vaikka joku olisi halukas ja pystynyt ottamaan sen?
– Ottaen huomioon maksimaaliset panokset ja vakavat uskottavat sitoutumisongelmat, jotka vaikeuttavat rauhanneuvotteluja, väitän, että sotaa ei koskaan ratkaista neuvottelupöydän ääressä. Voitto, häviö tai tasapeli ratkaistaan taistelukentällä, Pearson uskoo.
Putin jatkaa ”kaikki tai ei mitään” -sotaa
Hän arvioi, että Putin jatkaa ”kaikki tai ei mitään” -sotaa Ukrainassa niin kauan kuin hän uskoo olevansa mahdollisuudet menestyä.
– Lännen painostus Ukrainaan neuvottelemaan vahvistaa hänen uskoaan siihen, että hän voi voittaa Kiovan ja sen liittolaiset. Hän uskoo, että aika on hänen puolellaan. Miksi tyytyä (rauhaan), kun luulet voittavasi?
Pearsonin mukaan tapa lopettaa sota, ei ole pakottaa diplomaattiseen ratkaisuun.
– Tapa lopettaa se on pakottaa Putin ymmärtämään, ettei hän voi voittaa. Tämä merkitsee jyrkästi Venäjän puolesta käytävien taistelujen kustannusten nostamista lisäämällä merkittävästi lännen taloudellista ja sotilaallista apua Ukrainalle. Ja kyllä, Ukrainan on tultava toimeen asevelvollisuusiän alentamisen kanssa, jos se toivoo voivansa selviytyä lännen tuella.
Pearson myöntää, ettei tiedä, mitkä ovat Venäjän yksiselitteisen sotilaallisen tappion mahdollisuudet, jos tehostamme ja annamme Ukrainalle sen tarvitseman tuen.
– Ehkä pitkäaikainen korealaistyylinen umpikuja on parasta, mitä voimme toivoa. Mutta nykyinen tukitaso on juuri riittävä antamaan Ukrainan hitaasti vuotaa verensä tyhjiin ilman, että se sitoutuu päättäväisesti tulevaan olemassaoloonsa suvereenina kansana. Panokset ovat liian korkeat – tartummeko hetkeen ennen kuin on liian myöhäistä?
Peace negotiations to settle Russia’s war against Ukraine are doomed to fail. Pressuring Kyiv to bargain with the devil in Moscow is misguided, misinformed, and downright dangerous. I explain why in my latest @JoDemocracy article. THREAD 1/ https://t.co/fqWk46KgeQ
— Rob Person 🇺🇸🇺🇦 (@RTPerson3) January 2, 2025
