Elämme erittäin ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Sosiaalinen media ja mainokset tarjoavat jatkuvasti kuvia hoikista ja hyvin treenatuista vartaloista. Tilannetta ei helpota ollenkaan se, että tänä päivänä monen julkisuuden henkilön sosiaalisessa mediassa jakamat kuvat ovat tietokoneella käsiteltyjä. Lisäksi monilla lapsilla ja nuorilla on tapana kommentoida toisten ulkonäköä epäasialliseen sävyyn.
Tilanne on vaarallinen etenkin itsestään epävarmoille nuorille. Liika ulkonäkökeskeisyys, tiukat kriteerit ja asiattomat kommentit voivat saada nuoren uskomaan, että hänen kehossaan olisi jotain vikaa. Seurauksena voi olla minäkuvan vääristyminen ja sen seurauksena laihdutuskuurin aloittaminen, ruokavalion muuttaminen sairaalloisen terveelliseksi tai pakonomainen tarve harrastaa paljon liikuntaa.
Syömishäiriöitä on useita. Tunnetuimpia niistä ovat laihuutta ihaileva anoreksia ja ahmimisena ja oksenteluna ilmenevä bulimia. Yksi syömishäiriön tyyppi on myös pakonomainen terveelliseen ruokavalioon pyrkivä ortoreksia.
Syömishäiriötä sairastava nuori voi pyrkiä salailemaan sairauttaan tai ei edes tiedosta olevansa sairas. Tietyt merkit kuitenkin paljastavat sen, että nuorella ei ole kaikki hyvin.
Syömishäiriökeskuksen apulaisosastonhoitajan Aino Peltosen ja laillistetun ravitsemusterapeutin Riikka Viljasen mukaan yksi tyypillinen piirre on nuoren vetäytyminen sosiaalisista kontakteista. Tämä voi näkyä esimerkiksi kaverisuhteiden hiipumisena. Myös pukeutumisessa voi tapahtua muutoksia. Syömishäiriötä sairastava nuori voi suosia väljiä vaatteita peitelläkseen laihtumista.
Yksi yleinen piirre on myös perheen yhteisten ruokailuhetkien välttely. Peltosen ja Viljasen mukaan nuori saattaa vältellä muiden perheenjäsenten kanssa syömistä väittämällä, että söi jo esimerkiksi kaverin luona tai koulussa. Myös ruoan piilottelu tai poisheittely salaa ovat tyypillisiä kehittyvän syömishäiriön piirteitä. Syömishäiriötä sairastava nuori voi pyrkiä vetäytymään syömään omaan huoneeseensa tai aina yksin.
Sairauden edetessä myös syömisen aloittaminen voi olla vaikeaa. Peltosen ja Viljasen mukaan nuorella voi olla pakonomainen tarve syödä ruoat tietyssä järjestyksessä eli esimerkiksi ensin salaatti ja kasvikset ja lämmin ruoka viimeisenä.
Syömishäiriö aiheuttaa edetessään muutoksia myös nuoren kehossa. Selvimpiä syömishäiriön merkkejä ovat painon muutokset ja tytöillä kuukautisten poisjääminen. Lisäksi nuorella voi olla pakonomainen tarve harrastaa liikuntaa, jolla ruoka ”pitää ansaita”.
Sairastuneen nuoren ruokavalio voi kapeutua myös merkittävästi. Tästä selvänä merkkinä ovat herkkujen ja pikaruoan poisjättäminen. Esimerkkinä voi olla leffakarkeista tai perheen pitsailloista luopuminen.
– Ruoat myös jaotellaan kiellettyihin ja sallittuihin, Peltonen ja Viljanen kertovat Verkkouutisille.
Jos syömishäiriöön liittyy oksentelua, myös oksennuksen haju ja hajusteiden käyttö etenkin wc-tiloissa voi viitata ongelmaan. Oksentelusta on merkkinä myös rystysissä olevat verinaarmut.
– Kädet on tungettu kurkkuun oksennusrefleksin aikaansaamiseksi. Merkkejä ovat myös turvotukset, verenpurkaumat kasvoilla ja silmissä sekä myöhemmin kehittyvät kiillevauriot hampaissa.
Syömishäiriöiselle ruoka on pakkomielle
Syömishäiriötä sairastavalla nuorella voi olla myös pyrkimys kontrolloida, mitä kaupasta ostetaan. Hänelle voivat käydä vain esimerkiksi kevyttuotteet. Nuori voi haluta myös puuttua siihen, mitä ja millä tavalla ruokaa laitetaan. Syömishäiriötä sairastava nuori voi pyrkiä estämään esimerkiksi rasvan, öljyn tai ruokakerman käyttöä ruoanvalmistuksessa. Hänellä saattaa olla myös tarve tarkkailla muiden perheenjäsenten ruokailua. Nuori voi olla myös itse innostunut tekemään ruokaa ja leipomaan muille, mutta ei välttämättä itse syö.
Peltosen ja Viljasen mukaan syömishäiriötä sairastavan nuoren ajatukset ovat usein myös keskittyneet ruokaan, syömiseen, painoon ja laihuuden ihannointiin. Asia ilmenee yleensä niin, että nuori ei ole kiinnostunut enää puhumaan juuri muista asioista.
– Nuorella on tarve myös kontrolloida, mitä ja mihin aikaan syödään. Hänellä on vaikeuksia sietää muuttuvia tilanteita ja aikatauluja.
Nuorella saattaa sen vuoksi olla vaikeuksia osallistua spontaanisti tilanteisiin, joissa syödään. Peltonen ja Viljanen mainitsevat esimerkkinä tilanteen, jossa kaveri pyytää mukaan jäätelölle.
Fyysisinä oireina voivat olla myös väsymys, vatsavaivat, ummetus, päänsärky ja palelu. Psyykkisinä oireina Peltonen ja Viljanen mainitsevat esimerkiksi ilottomuuden, alavireisyyden, mielialojen vaihtelun, ärtyneisyyden ja unettomuuden.
Alkuvaiheessa sairautta voi olla vaikea huomata
Oireet ovat aina yksilöllisiä ja voivat vaihdella tapauskohtaisesti. Peltonen ja Viljanen muistuttavat myös, että syömishäiriöön sairastutaan pikkuhiljaa. Alkuvaiheessa olevan syömishäiriön oireita ei välttämättä osaa edes tunnistaa.
Yksi syömishäiriöihin liittyvä harhaluulo on se, että heidät kaikki kuvitellaan sairaalloisen alipainoisiksi. Tämä olettamus ei pidä paikkaansa.
– Kaikki sairastuneet eivät ole alipainoisia, itse asiassa suurin osa syömishäiriöisistä on normaali- tai ylipainoisia. Aina sairastumista ei siis voi päätellä henkilön ulkonäöstä. Usein sairaus tunnistetaankin vasta siinä vaiheessa, kun sen vaikutukset näkyvät jokapäiväisessä arjessa, he huomauttavat.
Syömishäiriöön liittyy myös sairaudentunnottomuutta.
– Anoreksiaan ja bulimiaan liittyviä ensioireita ovat yleensä yritykset vaikuttaa kehoon eli painoon ja kehon muotoon sekä ulkonäköön. Henkilö voi kiinnostua jostakin dieetistä ja ajatuksena voi olla pudottaa painoa vain muutaman kilon.
Kuuntele, älä syyttele
Jos vanhempi havaitsee hänen lapsellaan olevan ongelmia syömisen kanssa, miten asia kannattaa ottaa puheeksi lapsen tai nuoren kanssa?
Peltonen ja Viljanen kannustavat rauhalliseen lähestymistapaan. Syyttelyä pitää välttää. Nuorelle voi sanoa esimerkiksi, että vanhempi on huomannut tämän laihtuneen, lisänneen liikuntaa tai jättäneen pois lempiruokiaan. Tämän jälkeen nuorelta voi kysyä, miten hän voi.
Vanhemman kannattaa olla tilanteessa napakka ja johdonmukainen. Peltosen ja Viljasen mukaan se tarkoittaa sitä, että aikuinen osoittaa kiinnostusta lapsen vointiin ja on valmis hakemaan apua.
– Tärkeää on, että koko perhe tukee lasta tai nuorta toipumisessa.
Heidän mukaansa tärkeää on myös, että vanhempi kuuntelee ja osoittaa kiinnostusta nuorten tuntemuksia kohtaan. Siihen kuuluu myös se, että vanhempi kuuntelee lastaan ja pyrkii ymmärtämään tilanteen ilman kauhistelua ja päivittelemistä.
Eteen voi tulla myös tilanne, jossa syömishäiriöstä ei selvitä enää kotikonstein. Peltonen ja Viljanen suosittelevat olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä ammattilaisiin.
– Ei voi olla liian aikaisin yhteydessä. Mitä aikaisemmin puututaan, sitä nopeammin mahdollista toipua syömishäiriöstä eikä tilanne pääse eskaloitumaan, asiantuntijat painottavat.
On myös tiettyjä virheitä, joihin vanhemman ei kannata sortua syömishäiriötä sairastavan lapsen tai nuoren kanssa. Peltonen ja Viljanen korostavat, että vanhempien tulee tehdä tilanteessa yhteistyötä ja pysyä sovituissa linjoissa ja päätöksissä.
–Esimerkiksi toinen vanhempi ei voi antaa jättää syömättä osaa ruoasta ja toinen vaatia, että kaikki pitää syödä.
Syömishäiriötä ja sairastuneen nuoren ahdistusta ei myöskään saa vähätellä. Peltosen ja Viljasen mukaan esimerkiksi seuraavat kommentit ovat asiattomia: ”Sen kun vaan laitat haarukan suuhun ja syöt” tai ”miksi et vain voisi syödä, niin paranisit”.
Älä käy vaihtokauppaa syömishäiriön kanssa
Syömishäiriön kanssa ei saa neuvotella. Peltosen ja Viljasen mukaan sairauteen liittyy niin sanottu kaupankäynti, jossa sairastunut ehdottaa vaihtavansa tietyn ruoka-aineen toiseen. Tällaisiin vaihtokauppoihin ei pidä suostua.
Vanhempi ei saa myöskään lähteä mukaan syömishäiriön vaatimuksiin eli muuttaa omaa tai perheen syömistä ja ruokavalintoja. Yksi paha virhe on myös se, jos vanhempi alkaa tarjota nuorelle vaihtoehtoja, jotta hän söisi edes jotain.
– Pidetään kiinni siitä, että perheessä syödään yhdessä ja sitä ruokaa, mitä vanhemmat ovat laittaneet, Peltonen ja Viljanen painottavat.
Jos nuori ahmii, kotona ei kannata pitää varastossa suuria määriä ahmittavia ruokia.
Lopuksi asiantuntijat nostavat esille myös yhden pahan virheen: jättää nuori yksin syömishäiriön kanssa.
Traumat voivat laukaista häiriön
Mistä syistä lapset ja nuoret sairastuvat syömishäiriöihin? Peltosen ja Viljasen mukaan sairauden synty on monen tekijän summa. Taustalla voivat olla biologiset, sosiokulttuuriset ja psykologiset tekijät eli geneettinen alttius, nuoren oma psyykkinen rakenne ja ympäristö.
Syömishäiriö voi olla seurausta myös traumaattisista tapahtumista. Niitä ovat esimerkiksi koulukiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhempien vakavat riidat ja riitaisa ero tai yksinäisyys.
Luonteenpiirteistä Peltonen ja Viljanen mainitsevat myös tunnollisuuden ja herkkyyden.
– Nämä voivat laukaista oireilun, jos siihen on alttius, Peltonen ja Viljanen sanovat.
Joskus syömishäiriö voi saada alkunsa myös ulkoisista tekijöistä. Asiantuntijat huomauttavat, että nykymaailman laihuusihanne ruokkii ja ylläpitää syömishäiriöitä. Tähän liittyy nykyaikana etenkin sosiaalinen media.
– Vaikka nykyään erilaisia kehoja on esillä, laiha, hoikka tai lihaksikas keho on tavoitelluin ihanne. Some voi myös ylläpitää illuusiota siitä, että esimerkiksi jonkin julkisuuden henkilön tai somevaikuttajan elämä olisi täydellistä. Lapsen tai nuoren voi olla vaikea suhtautua tähän kriittisesti, Peltonen ja Viljanen kertovat.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että syömishäiriöiden määrä olisi lähtenyt kasvuun koronapandemian myötä. Uutena syömishäiriön muotona on ilmaantunut ARFID [tulee englannin kielen sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder]. Se on syömishäiriö, jolle ominaista on hyvin rajoittunut ja valikoiva syöminen. Tässä syömishäiriössä ruoan ja syömisen rajoittamisen taustalla on useimmiten yksi tai useampi seuraavista: valikoiva syöminen, syömisen seurausten pelko ja vähäinen ruokahalu.
Syömishäiriöt koskettavat myös poikia
Perinteisesti syömishäiriöt on mielletty lähinnä naisten ja tyttöjen sairauksiksi. Todellisuudessa niihin sairastuvat myös miehet ja pojat. Peltosen ja Viljasen mukaan tämä asia pitäisi tiedostaa nykyistä paremmin.
– Poikien syömishäiriöiden oirekuva voi olla erilainen. Silloin laihuuden sijaan tavoitellaan muun muassa lihaksikkuutta, Peltonen ja Viljanen kertovat.
Vanhanaikaisten asenteiden takia poikien syömishäiriöoireilu voi olla vaikeampaa tunnistaa tai se saattaa jäädä kokonaan huomaamatta. Pojan syömishäiriöön saatetaan havahtua vasta siinä vaiheessa, kun sairaus on ehtinyt edetä jo pitkälle.
Asiantuntijoiden mukaan myös seksuaalivähemmistöissä on paljon syömishäiriöitä, joiden tunnistaminen ajoissa on tärkeää. Varhaisessa tunnistamisessa koulu ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa.
– Liikunnanopettaja saattaa havaita muutoksen nuoressa.
Vaikka asenne syömishäiriöstä vain tyttöjen sairauksina elää yhteiskunnassa sitkeänä, tietoisuus poikien syömishäiriöistä on lisääntynyt viime vuosina. Siksi Peltonen ja Viljanen pitävät hyvänä, että myös miehet ovat kertoneet julkisuudessa syömishäiriöistään.
– Se rohkaisee poikia ja miehiä hakeutumaan hoitoon, he toteavat.
Asiantuntijoiden mukaan on hyvä muistaa, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin syömishäiriön kanssa.
– Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin, kun saa apua, Peltonen ja Viljanen sanovat.
LUE MYÖS:
Nuorten nettikiusaaminen lähti käsistä