”Tämä ei ole tasa-arvoinen järjestelmä”, prikaatikenraali Sami Nurmi sanoi esitellessään johtamansa kutsuntatyöryhmän työn tuloksia medialle.
Ryhmän ehdotus kutsuntojen järjestämisestä koko ikäluokalle on askel eteenpäin. Asevelvollisuuden ulottamista naisiin Nurmen ryhmä ei esitä.
”Poliittinen ohjaus oli selkeä”, Nurmi kertoi ja antoi ymmärtää, että hänen työryhmänsä tehtävänä ei ollut pohtia asevelvollisuuden laajentamista.
Miesten asevelvollisuudella on yhteys vallankäyttöön ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Tasa-arvon kannattajat ovat vuosikymmeniä arvostelleet sitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtotehtävissä on vähän naisia.
Nykyinen asevelvollisuuslaki on tasa-arvon vastainen säädös. Se on vallan väline, kun kaikilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä sotilastehtäviin.
Yleinen asevelvollisuus saattaa olla joillekin naisille itsetuntokysymys. Se panisi kaikki suomalaiset yhdenvertaisesti alttiiksi suurimmalle henkilökohtaiselle uhraukselle isänmaan puolesta.
Ennen naisia väheksyttiin myös sillä perusteella, että he eivät kestäisi sodan ruumiillista rasitusta. Puna-armeija todisti tämän vääräksi jo 1940-luvulla. Romanttinen käsitys naisista vain lottina ja synnyttäjinä joutaa sotamuseoon.
Naisten asenteitakin on epäilty. Historia on todistanut, että sodan ja rauhan asiat eivät ole sukupuolikysymyksiä. Vaikka rauhanliikkeet nostivat naisia etulinjaan, sinne ei kuitenkaan kutsuttu esimerkiksi Golda Meiriä tai Margaret Thatcheria.
Ensimmäiset naiset aloittivat asepalveluksen lokakuussa 1995. Vaikutti siltä, että tasa-arvo asevelvollisuudessa toteutuu suhteellisen nopeasti.
Eduskunta oli hyväksynyt lain naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta selvin luvuin 103–66. Toiveita vahvisti sekin, että samana vuonna kenraalikuntaan oli tullut ensimmäinen nainen.
Pisimmät edistysaskeleet otettiin 1980- ja 1990-luvulla. Elisabeth Rehn (r.) ja Anneli Taina (kok.) toimivat puolustusministerinä. Tarja Halonen (sd.) oli ensimmäinen nainen ulkoministerinä ja ylipäällikkönä vuonna 2000.
Edellisen kerran tasa-arvoinen maanpuolustus nytkähti eteenpäin ministeri Ilkka Kanervan (kok.) johtamassa komiteassa, joka jätti mietintönsä 2021. Komitea kehitti termin yleinen maanpuolustusvelvollisuus.
Myöhemmin kehitys on ollut hidasta. Jarrua ovat painaneet myös presidenttiehdokkaat, joista yksi valitaan 11. helmikuuta presidentin tehtävän lisäksi puolustusvoimien ylipäälliköksi.
Kaikkein myönteisimmin yleiseen asevelvollisuuteen ovat suhtautuneet jo vaalista pudonneet Harry Harkimo (liik.), Li Andersson (vas.) ja Olli Rehn (kesk.) sekä toiseen äänestykseen päässyt Pekka Haavisto (vihr.). Heistäkin ainoastaan Harkimon kanta on ollut yksiselitteisesti naisten asevelvollisuuden puolesta.
Jutta Urpilaisen (sd.) ja presidentinvaalin toisen kierroksen ennakkosuosikin Alexander Stubbin (kok.) mielestä asevelvollisuuden laajentamiseen ei ole tarvetta. Urpilaisen mukaan päätösten laajennuksen pitää perustua maanpuolustuksen tarpeisiin.
Hieman samoin kantaansa on perustellut Stubb. Miehiä on riittävästi tarvittavien joukkojen muodostamiseksi.
Voimakkaimmin vastaan on ollut Sari Essayah (kd.). Hänen mielestään naiset voivat osallistua muilla tavoilla maanpuolustukseen.
Yhdenvertaisuus on arvo. Se ei ole alisteinen nykymuotoisen varusmieskoulutuksen tarpeille. Järjestelmää on mahdollista muuttaa.
Miesikäluokat pienenevät. Aika voi tehdä sen, mitä poliitikot kenties eivät uskalla ja sotilaat tahdo.
Ehkä jo ensi vuosikymmenellä yleinen asevelvollisuus ei ole uskottava ilman naisia. Pienen maan ei kannata hukata voimavarojaan syrjivällä lailla.
