Arktinen alue on Venäjän aarreaitta, jota se tarvitsee nopeaan talouskasvuun. Yhdysvaltain poliitikot tunnustavat julkisesti alueen potentiaaliseksi Venäjän vastaisen konfliktin keskukseksi, ja Pentagon kouluttaa asevoimia taistelemaan ankarissa sääoloissa.
Kaikki Arktisen neuvoston jäsenmaat, mutta erityisesti Venäjä ja Yhdysvallat, haluavat varmistaa arktiselta alueelta käyttöönsä niin paljon aluetta kuin mahdollista sen luonnonvarojen takia. Vuonna 2023 Yhdysvallat ilmoitti mannerjalustansa laajennuksesta lähellä Venäjän ja Kanadan rajoja varaten itselleen yli puoli miljoonaa neliökilometriä arktista aluetta, Ranskan kokoisen alueen. Mannerjalustasta ei tullut Yhdysvaltain aluetta, mutta nyt se uskoo omistavansa oikeudet alueen merenpohjassa ja sen alla oleviin luonnonvaroihin.
Alueella on runsaasti harvinaisia metalleja, joita tarvitaan akkujen, puolijohteiden ja mikrosirujen valmistukseen. Siellä on myös mineraaleja sotilastutkien ja niiden häirintälaitteiden valmistamiseksi. Mannerjalustan öljy- ja kaasuvaroihin Yhdysvallat varasi yksinoikeuden jo vuonna 1945 silloisen presidentti Harry Trumanin julistuksella.
Venäjä on myös vaatinut itselleen maksimaalisen määrän pohjoisia alueita.
– Jos katsoo arktista aluetta ylhäältäpäin, ympärysmitasta 64 prosenttia kuuluu Venäjälle. Olemme varmistaneet itsellemme tämän kaiken, ja meillä on velvollisuus suojella kaikkea, mitä esi-isämme ovat meille jättäneet, sanoi paljon siteerattu duuman kansanedustaja Nikolai Haritonov.
Todellisuudessa kansainväliset sopimukset määrittelevät arktisen alueen laillisen hallinnan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen ulkopuolella. Omistus ei siis toimi edellä kuvatulla tavalla. Yksi Venäjän vaatima kiistanalainen alue on merenalainen Lomonosovin harjanne, joka ulottuu Kanadan ja Grönlannin rajoilta kohti Siperiaa. Myös Tanska ja Kanada vaativat siitä osia itselleen. Harjanne kattaa yli miljoona neliökilometriä, mutta mikään maa tuskin saa sitä kokonaan itselleen.
Vuonna 2023 Venäjä sai tukea YK:n alaiselta mannerlaattojen rajoja käsittelevältä CLCS-komissiolta suurimmalle osalle Pohjoisen jäämeren pohjan vaatimuksistaan.
Tämä vaikuttaa kiistaan kuitenkin hyvin vähän, koska CLCS ei sulje pois kilpailevia vaatimuksia, joten kolmen maan on yhä neuvoteltava kompromissista.
Arktisella alueella Venäjän on vielä mahdollista ratkaista kiistat länsimaiden kanssa ilman verenvuodatusta. Esimerkiksi vuonna 2010 Venäjä ja Norja sopivat luonnonvarojen hyödyntämisen rajoista Barentsinmerellä ja Pohjoisella jäämerellä kiistassa, joka oli jatkunut jo yli 40 vuotta. Neuvottelua johtivat Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ja Norjan pääministeri Jens Stoltenberg. Medvedevin päätöstä pidettiin Venäjällä myöhemmin virheenä, koska hänen katsottiin lahjoittaneen Norjalle alueen, josta myöhemmin löytyi miljardien barrelien öljyvarat.
