Bashar al-Assadin diktatuurihallinnon romahdus joulukuun alussa kyseenalaisti Venäjän roolin Syyriassa ja merkitsee ranskalaisen geopolitiikan asiantuntijan, professori Jean-Sylvestre Mongrenier’n mukaan jopa historiallista käännekohtaa.
– Tätä ei voi kyllin korostaa. Jo ennen kuin Ranskan mandaatti toisen maailmansodan jälkeen päättyi, Moskova toimitti Syyriaan aseita ja neuvotteli liittolaisuudesta Syyrian kanssa. Kyse oli portista alueelle, jolla Britannia oli silloin yhä vahvimmassa asemassa, Ranskan geopoliittisessa instituutissa työskentelevä Mongrenier sanoo Desk Russie -verkkolehden julkaisemassa artikkelissa.
Moskovan ja Damaskoksen diplomaattinen ja strateginen suhde on hänen mukaansa ollut niin pitkäaikainen ja Venäjän kannalta tärkeä, että Vladimir Putin tuskin nielee noin vain tappiotaan ja keskittyy Ukrainaan.
Venäjän tukikohdat Tartusissa ja Hmeimimissa eivät olleet merkittäviä vain operaatioille Syyriassa ja laajemmin Lähi-idässä, vaan myös mahdollistivat Venäjän vaikutusvallan ulottamisen Pohjois-Afrikkaan, Afrikan sarveen ja Saharan eteläpuoliselle alueelle, Mongrenier toteaa.
Tartusin laivastotukikohtaa, joka sijaitsee Turkin salmien ja Suezin kanavan puolivälissä, hän luonnehtii olennaiseksi logistiseksi solmukohdaksi, jonka kautta sotilaallistaa voimaa voitiin nopeasti ja tehokkaasti siirtää muun muassa Libyan Kyrenaikaan, Keski-Afrikan tasavaltaan ja Saheliin.
– On otettava huomioon myös Syyrian alueelle sijoitetut Venäjän tiedusteluresurssit, jotka vedettiin pois jo ennen Damaskoksen kaatumista. Kyse oli järjestelmästä, jolla varmistettiin Lähi-idän ja sitä ympäröivien alueiden valvonta, Mongrenier huomauttaa.
Nyt Ukrainaa vastaan käytävä hyökkäyssota vie hänen mukaansa Kremlin ja Venäjän sotilasjohdon huomion ja sitoo sotilaalliset ja taloudelliset resurssit. Tätä taustaa vasten näyttää siltä, että Moskovalla ei olisi kovin realistisia geostrategisia vaihtoehtoja, jos se menettäisi tukikohtansa Syyriassa.
– Venäjän asevoimien käytettävissä oleva satama- ja lentokenttäinfrastruktuuri Kyrenaikassa ei korvaisi tätä menetystä, ja niin epävakaalla alueella niiden kehittäminen olisi vaarallista. Olisiko Venäjällä siihen edes varoja? Sudanin armoton sisällissota tekee puolestaan tyhjiksi Kremlin sotilaalliset pyrkimykset sillä suunnalla, Mongrenier toteaa.
Balkanilla Serbia voisi teoriassa luovuttaa tukikohtia Venäjän ilmavoimien käyttöön, mutta Mongrenier pitää todennäköisenä, että länsi kykenee vaikutusvallallaan estämään sellaisen hankkeen toteutumisen.
Ratkaisuksi ei kelpaa myöskään Venäjän laivaston surullisenkuuluisa lentotukialus Admiral Kuznetsov, sillä se on Mongrenier’n mukaan pitkittyneistä korjaustöistä huolimatta tosiasiallisesti käyttökelvoton. Moderneihin läntisiin tukialuksiin, jotka saattueineen ovat kuin uivia lentotukikohtia, Kuznetsovia ei voi hänen mukaansa edes verrata.
– Vaikka Putinin päättäväisyyttä ei pidä aliarvioida, on siis kuitenkin tosiasia, että hänen strategiset vaihtoehtonsa ovat vähissä, hän kiteyttää.
