Syyrian sisällissodan aikana maassa on kadonnut jäljettömiin 105 000 ihmistä. Osa heistä saattaa olla haudattu suuriin joukkohautoihin Damaskoksen lähettyville, uutisoi The Times.
Yli kymmenen vuotta kestäneen sisällissodan aikana Bashar al-Assadin hirmuhallinto sorti vastustajiaan julmasti. Hallinnon vastustajia vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Monen ruumis päätyi merkitsemättömään joukkohautaan.
Yksi tällainen joukkohauta sijaitsee Al-Qutayfan kylässä noin 50 kilometriä Damaskoksesta pohjoiseen. Kylän päämies Mohammad Abu Abdullah kertoo, että etenkin sodan alkuvaiheissa al-Assadin hallinto saattoi tappaa kenet tahansa pientenkin syytösten perusteella.
– Monia nuoria ihmisiä katosi. Heidät asetettiin tai jätettiin asettamatta syytteeseen. Heidät vietiin turvallisuusviranomaisen alueelliseen toimistoon, ja heidät joko teloitettiin tai he kuolivat nälkään, sairauksiin, likaisuuteen ja kidutukseen, Abdullah kertoo.
Qutayfassa asepalvelustaan suorittanut Mohammad Abou al-Bahaa muistelee nähneensä, kuinka sotilaat kaivoivat 50 metriä pitkiä kuoppia, joiden lähelle ei päästetty siviilejä. Pari viikkoa myöhemmin hän haisti kyseisiltä kuopilta vastenmielisen hajun. Kun hän meni kysymään, mistä haju on peräisin, hänelle kerrottiin sen johtuvan eläinten ruumiista.
Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana hän näki paikalla kuitenkin hedelmä- ja vihannesyritysten viilennettyjä rekkoja täynnä ihmisruumiita. Hän näki sotilaiden myös hautaavan ruumiita, joista jotkut olivat ruumispusseissa, jotkut eivät.
– Emme koskaan anna anteeksi tälle rikolliselle hirmuhallinnolle sitä, että ihmisiä tapettiin kidutuksella. Heidän perheensä eivät edes tiedä, mihin heidät on haudattu, al-Bahaa kertoo.
Haudankaivaja Abed Bou Jihad taas kertoo, kuinka eräänä yönä 50 kilometriä Damaskoksesta etelään sijaitsevan Aqraban kylän laidalle ajoi ryhmä rekkoja.
– Veri virtasi rekkojen pohjista. Seuraavana päivänäkin tiellä oli vielä verta, Jihad kertoo.
Ennen vankien tappamista osa vangeista virui järkyttävissä oloissa Sednayan vankilassa. Kyseisessä laitoksessa vangittuna olleiden eturyhmälle ADMSP:lle työskentelevän Diab Serriyehin mukaan olikin tyypillistä, että vankiloissa ja tarkastuspisteillä tapettujen ihmisten ruumiit haudattiin juuri tällaisiin joukkohautoihin.
Yksi Sednayan vangeista oli 40-vuotias Imad al-Jamma, joka vietti Damaskoksen laitamilla sijaitsevassa vankilassa lähes neljä vuotta. Häntä vaivaa selkävamma, jonka hän sai erään vanginvartijan hakattua hänet. Tällainen väkivalta oli Sednayassa yleistä.
– Vankilassa kaikki on kielletty. Et saa puhua, et saa liikkua tai muuten he hakkaavat sinut, al-Jamma selittää.
Al-Jamma ei koskaan saanut tietää, miksi hänet vangittiin. Hän on kuitenkin kotoisin Ghoutan lähiöstä, jossa al-Assadin vastustus oli kiivasta. Pelkkä asuinpaikka saattoi siis olla syy al-Jamman tuomioon.
Sednayassa kuolema oli aina lähellä. Al-Jamma muistaa, kuinka vankilan kellariin vietiin 50–400 ihmisen ryhmiä hirtettäväksi. Heidän huutonsa kuuluivat seinien läpi.
Ennen vuotta 2022 tällaisia joukkoteloituksia tapahtui kerran tai kaksi parissa kuukaudessa. Sen jälkeen ne vähenivät.
Kun al-Jamma vapautettiin, Sednayassa ei ollut enää yhtään vankia, joka olisi pidätetty ennen vuotta 2017.
Voi olla, että moni Sednayan vangeista päätyikin lopulta hiekkaisiin joukkohautoihin Damaskoksen laitamille. Kadonneiden perheet yrittävätkin nyt löytää Sednayasta merkkejä siitä, minne heidän kadonneet lähimmäisensä päätyivät.
Abdel Kareemin kaksi pikkuveljeä katosi vuonna 2014. Kuluneella viikolla hän matkasi 400 kilometriä Sednayaan etsimään johtolankoja – tuloksetta. Kareemin veljiä ei löytynyt.
Muulle mailmalle Kareemilla on kuitenkin viesti.
– Haluan, että koko maailma näkee, mitä al-Assad teki täällä, Kareem sanoo.
