Berliinistä kuului keskiviikkona kummia. Saksan riitaisa hallitus tuli tiensä päähän. Viimeinen naula sen arkkuun oli, kun liberaalipuoluetta edustava valtiovarainministeri Christian Lindner kieltäytyi liittokansleri Olaf Scholzin ehdotuksesta nostaa valtion velkaantumista rajoittavan velkajarrun kokoa. Scholz päätyi erottamaan Lindnerin tehtävästään.

– Liberaalipuolue FDP lähti hallitukseen tiukka talouspolitiikka mielessään. Se halusi Angela Merkelin kauden jälkeen varmistaa sen, että taloudenpito pysyy kurinalaisena. Ukrainan sodan alettuakin iso osa puolueen johdosta on nähnyt, että on tärkeää pitää kiinni tiukasta talouskurista, toteaa Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Kimmo Elo.

– Vihreät ja sosiaalidemokraatit ovat halunneet tehdä puolestaan paljon kustannuksia vaativia uudistuksia. Saksassa on samaan aikaan panostettu vihreään siirtymään, huolehdittu siitä, että sosiaalisen oikeudenmukaisuus toteutuu ja näiden päälle on tullut vielä Ukrainan tukeminen. Näistä muodostui mahdoton yhtälö, Elo sanoo Verkkouutisille.

Scholzin hallituskoalitio muodostui sosiaalidemokraattien, vihreiden ja liberaalipuolueen ympärille. Elon mukaan hallituksen yhteistyö on jo pitkään ollut kaltevalla pinnalla.

– Liberaalipuolueessa huomattiin, että koska se ei pystynyt pitämään kiinni tiukasta talouspolitiikasta, jota se vaati vuonna 2021, niin se on johtanut heidän kannatuksensa rapautumiseen. Puolueella oli todellinen pelko, että kannatus olisi sulanut entisestään ensi syksyn vaaleihin mennessä. Se olisi voinut johtaa siihen, että he eivät olisi päässeet ensi syksyn liittopäivävaaleissa viiden prosentin äänikynnyksen yli, Elo jatkaa

– Tilanne oli hankala myös Scholzille. Hän on halunnut tukea Ukrainaa ja samaan aikaan pitää kiinni siitä, että talouspoliittisen tilanteen vaikutukset kompensoitaisiin erityisesti pieni- ja keskituloisille. Lindnerin vaatimukset olisivat johtaneet etuuksien massiivisiin leikkauksiin, ja niihin Scholz ei ollut valmis.

Todennäköistä siis on, että Saksassa järjestetään uudet vaalit maaliskuussa.

Uudessa hallituksessa SPD, CDU ja vihreät?

SPD:n Olaf Scholz nousi Saksan liittokansleriksi kristillisdemokraattien ja Angela Merkelin pitkän valtakauden jälkeen. On mahdollista, että Friedrich Merzin johtama CDU palaa valtaan Saksassa. Se on tällä hetkellä gallupien suosikki voittamaan vaalit.

Laitaoikeistolainen AfD on tyrkyllä toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Puolueella ei ole kuitenkaan asiaa hallituspuolueeksi. AfD haastaa kristillisdemokraatteja, mutta CDU on rajannut puolueen yhteistyön ulkopuolelle. Kimmo Elo uskoo, että Scholz näkee Sara Wagenknechtin johtaman BSW:n haasteellisemmaksi ryhmäksi sosiaalidemokraateille.

– Nähdäkseni Scholz raivasi itselleen ja puolueelleen mahdollisuuden sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemalla kamppailemaan BSW:n nousua vastaan, Elo sanoo.

– AfD hyötyy tilanteesta ja saa varmasti lisäbuustia. Jos tämän hetken gallup-tulos säilyy, niin hallitusneuvotteluista ei tule kovin helpot.

Kimmo Elo ennustaa, että hallituskoalitio tullaan muodostamaan kristillisdemokraattien, sosiaalidemokraattien ja vihreiden ympärille. Mutta AfD:n vahva asema tulee heittämään oman kimurantin haasteensa hallitusneuvotteluihin.

– AfD ja CDU vahvistuvat, mutta CDU:lla ei ole hirveän paljon vaihtoehtoja kenen kanssa se hallituksen muodostaa. Se mietityttää varmasti kaikkien puolueiden johtajia eikä siihen ole olemassa helppoja ratkaisuja.

Muuttuuko mikään Euroopassa?

Tulevan hallituskoalition puolueet CDU, SPD ja vihreät ovat kaikki sitoutuneet Euroopan integraatioon. Saksan ulkopoliittiseen linjaan tuskin tulee muutosta vaalienkaan jälkeen, vaikka Kimmo Elo sitä hieman kaipaisikin.

– Merkelin ja Scholzin Eurooppa-politiikka on ollut hallinnointia. Merkelin kaudella ei ollut mitään visiota siitä, että mihin Eurooppaa pitäisi viedä, Kimmo Elo sanoo.

– Siihen kuului kuitenkin Donald Trumpin ensimmäinen presidenttikausi, jolloin eurooppalaiset johtajat laittoivat päänsä pensaaseen ja toivoivat, että tämä menee äkkiä ohi.

CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz, jonka Elo ei usko olevaan mikään uudistusten ajuri.

– Merz on profiililtaan konservatiivipoliitikko. Hänen maailmankuvansa on enemmänkin 1980- ja 1990-luvuilta. Vaikka hän on sitoutunut Euroopan integraatioon, niin suuren uudistajan viittaa en alkaisi hänelle asettamaan.

Elo näkee, että uusille avauksille Euroopassa olisi suuri tarve.

– Uudistuksia pitäisi alkaa todella vakavasti pohtimaan kaikkien eurooppalaisten kesken.