– Minkäänlainen ulkomainen joukko Ukrainassa tulee rakentaa niiden oletusten ympärille, että se joutuu Venäjän hyökkäyksen kohteeksi ja että sen pitää vastata siihen ilman Yhdysvaltain tukea, eturivin Venäjä-asiantuntija, brittitutkija Keir Giles lataa.
Giles pitää eriskummallisena, kuinka ulkomaisten joukkojen lähettämistä Ukrainaan koskevassa keskustelussa pyöritellään yhä amerikkalaisten tarjoamaa perälautaa ja Venäjän suostumusta. Hän huomauttaa Blueskyn päivityksessään, että ensimmäinen on jo suljettu pois ja toinen ei tule tapahtumaan koskaan.
GIles viittaa brittiläisen ulkopolitiikan asiantuntija, tohtori Ian Kearnsin analyysiin. Kearns kirjoittaa tästä löytyvässä artikkelissaan, ettei Ukrainaan tulla näistä syistä mitä todennäköisimmin koskaan saamaan aitoa eurooppalaista rauhanturvajoukkoa. Kearns uskoo, että Britannian ja Ranskan vetämän hankkeen todellinen syy onkin ollut kiinnittää Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin huomio Eurooppaan ja yrittää saada hänet uskomaan, ettei Venäjän diktaattori Vladimir Putin halua rauhaa.
– Eurooppalaiset käyttävät jälleen diplomatiaa viestiäkseen ukrainalaisille, että heillä on Euroopan tuki, mutta myös näyttääkseen amerikkalaisille, että heillä on halua olla mukana rakentamassa polkua rauhaan sen sijaan, että he pyytäisivät Yhdysvaltoja kantamaan kaiken vastuun, Kearns arvioi.
Tulokset ovat olleet laihoja varsinaisen ratkaisun suhteen.
– Mikään tässä ei kuitenkaan ole johtanut minkäänlaiseen oikeaan edistykseen kohti todellisia rauhanneuvotteluja, eikä se ole ollut pääasiallinen tarkoituskaan. Venäjän asennossa ei ole ollut mitään havaittavaa muutosta eikä Moskovaan ole kohdistettu mitään todellista painetta sellaisen saavuttamiseksi.
Ian Kearnsin mukaan Euroopan johtajat tietävät, että Ukrainaan ei olla lähettämässä joukkoja pitkiin aikoihin eikä kenties koskaan.
– Jos ihme tapahtuisi ja tällainen joukkojen lähettäminen toteutuisi, tulisi siitä suurella todennäköisyydellä ulkopoliittinen fiasko, jos ei suoranainen katastrofi, Kearns varoittaa.
Joukko ei olisi ilman Yhdysvaltain tukea tarpeeksi vahva toimiakseen pidäkkeenä Venäjää vastaan tai rauhoittaakseen ukrainalaisia.
– Jos se lähetettäisiin ilman Yhdysvaltain tukea, olisi se vaarallisessa asemassa ja joutuisi todennäköisesti käymään sotaa, johon se ei olisi valmis. Kaiken tämän takia sekä eurooppalaiset että ukrainalaiset painottavat niin vahvasti häilyvää ajatusta amerikkalaisesta perälaudasta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Amerikkalaisesta näkökulmasta Eurooppa tarjoaa Kearnsin mukaan niin sanottua ”ansalankajoukkoa”, jonka takana olisi viime kädessä kuitenkin suora amerikkalainen väliintulo Venäjää vastaan.
Asiantuntija luonnehtii viime aikojen diplomatiaa Ukrainan ympärillä teatteriksi, joka liittyy enemmän Euroopan ja Yhdysvaltain suhteisiin kuin rauhaan Ukrainassa. Hänen mukaansa Trumpin hallinnon linja on selvä. Yhdysvallat ei aio ottaa riskiä konfliktista Venäjän kanssa Ukrainan takia.
Ian Kearns jatkaa Vladimir Putinin seuraavan tätä kaikkea tarkasti.
– Hänen diplomatiansa tähtää siihen täydelliseen kohtaan, jossa Trumpia ärsytetään tarpeeksi Ukraina-diplomatialla, että hän provosoituu marssimaan ulos Euroopasta, mutta ei liikaa, että laajempi Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden lähentyminen vaarantuisi. Kyse on herkän diplomaattisen tasapainon ylläpidosta, mutta tähän mennessä hän on näyttänyt onnistuvan.
Euroopan tulisi nyt Kearnsin mukaan muistaa keskittyä olennaiseen riippumatta siitä, mitä julkisessa diplomatiassa tehdään. Ukrainaan tuskin saadaan todellista rauhaa vielä aikoihin. Siksi puolustajaa pitäisi auttaa taistelemaan kaikin keinoin.
– Heidän oma sotilaallinen voimansa on paras perälauta, minkä kukaan voi heille antaa.
Ian Kearnsin mielestä Venäjän takavarikoidut varat Euroopassa tulisi ohjata kylmästi tähän tarkoitukseen.
Viimeiseksi Euroopan tulisi hänen mukaansa tunnustaa, ettei kahdeksan vuosikymmentä kestänyttä turvallisuuspoliittista suhdetta Yhdysvaltain kanssa saada enää lämmitettyä entiselleen. Kearns myöntää, että hänen näkemyksensä voi olla ennenaikainen. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että eurooppalainen ajattelu amerikkalaisista on turvallisinta panna uusiksi.
– Vastakkainasettelua on turha lähteä hakemaan ja asiat voivat myös parantua joskus tulevaisuudessa, mutta maailma on muuttunut. Euroopan tulee nyt lähteä toiminnassaan siitä lähtöoletuksesta, ettei Yhdysvaltoihin voida luottaa tai tukeutua.