Suomi on saamassa oikeistohallituksen hyvin perustein. Keskusta on supistunut puoleen entisestä ja eduskunnan kaksi suurinta puoluetta ovat myös kaksi oikeistolaisinta. Kansa haluaa politiikkaan oikeistolaisen käänteen.
Hallitus saattaa yllättää yhtenäisyydellään. Kokoomus on Suomen oikeistoliberaalein valtapuolue mutta myös perussuomalaisten talousoikeistolaisuus on huomattavasti vahvistunut Timo Soinin ja smp-perinteiden ajoista. Nykyään enemmistö perussuomalaisten kannattajista sijoittaa puolueen oikeistoon.
Kun neljän vuoden kuluttua arvioimme, mitä oikeistolaista hallitus sai aikaiseksi, mihin huomiomme kiintyy?
Nähdäkseni politiikan oikeistolaiselle käänteelle voidaan asettaa ainakin kolme eri tasoista kriteeriä talouden, turvallisuuden ja älyllisen johtajuuden alueilla.
Talousoikeistolaisuuden kriteerit
Talouden osalta yleiskuva on selkeä. Velkaantumiskierre on katkaistava, riittävät veronalennukset ja menoleikkaukset kohdennettava työllisyyttä parantaen ja toimijoiden omavastuuta kasvattaen. Talouspolitiikan suunnan on vaihduttava niin yksilöiden kuin yritystenkin valtioriippuvuutta purkavaksi. Kannustinten on houkuteltava suomalaiset tekemään enemmän töitä.
Astetta vaativamman oikeistolaisen käänteen kriteerinä voidaan pitää valtion menojen leikkaamista yli välttämättömän tarpeen. Tämän tulisi näkyä paitsi budjetin loppusummassa myös veroasteen laskuna. Oikeistolaista on antaa ihmisten käyttää ansiotulonsa ja varansa itse valitsemiinsa kohteisiin. Ei ole valtion asia tasata tuloja ja linjata taloudellista toimeliaisuutta. Pikemminkin on annettava tilaa ihmisten vaurastumiselle ja vapaalle kekseliäisyydelle.
Oikeistolainen talousunelma on helppo konkretisoida. Säädettäisiin tasavero Viron malliin, otettaisiin sote uusiksi Hollannin malliin henkilökohtaisesti neuvoteltavien vakuutusten pohjalta ja toteutettaisiin myös sotu yksilöllinen omavastuu edellä tavoitteena markkinaliberaaleille maille tyypillinen alle neljän prosentin työttömyys.
Oikeistolaisen talousajattelun päiväunena olisi historiallinen käänne valtiota supistavaan suuntaan. Harkittaisiin tarkoin, mistä ei voida luopua, ja kaikesta muusta alettaisiin sitten luopua tavoitteena pieni valtio ja kevyt sääntely. Pyrkimyksenä olisi turvata ihmisille mahdollisimman suuri vapaus toimia valitsemallaan tavalla kaikilla elämän alueilla.
Kuten Risto Harisalo on meillä muistuttanut, tämä klassisen liberalismin ihanne vapaiden ihmisten yhteiskunnasta ei ole missään toteutunut. Mannermaisen liberalismin ajama valtiokeskeinen yhteiskunnan ohjailu on vahvistumistaan vahvistunut myös Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Jos Suomen pitkästä aikaa oikeistolaisin hallitus saisi aikaan valtion supistumisen, se olisi saavutus, johon enempää Margaret Thatcher kuin Ronald Reagankaan eivät kyenneet.
Suomella on nyt mahdollisuus näyttää, mihin syrjäinen reunapopulaatio kykenee oikeiston voimin.
Turvallisuus ennen kaikkea
Oikeistolaisen käänteen toinen keskeinen tunnusmerkki on kansalaisten ja kansakunnan turvallisuuteen panostaminen. Jos valtio ei kykene takaamaan turvallisuutta, sillä ei ole oikeutusperustaa. Ruotsin järjestäytynyt jengirikollisuus paljastaa, mihin hyväuskoinen sosialidemokratia voi pahimmillaan johtaa. Räjähdyksistä ja ampumarikoksista on tullut arkipäivää kansankodissa. Näin ei saa käydä Suomessa.
Sisäisessä turvallisuudessa oikeistolaisen käänteen tulisi näkyä ryhtiliikkeenä. Ennaltaehkäisevien pehmeiden keinojen lisäksi järjestysvaltaa vahvistetaan ja poliisien määrää kasvatetaan tuntuvasti. Oikeuslaitoksen resursseja olisi syytä kasvattaa ja rangaistusasteikkoa koventaa väkivaltarikoksissa, erityisesti seksuaalirikoksissa ja jengirikollisuudessa sekä terrorististen hankkeiden tyrehdyttämistä silmällä pitäen.
Myös ulkoisessa turvallisuudessa on helppo nähdä oikeistolaisen käänteen tarve. Vaikka maanpuolustustahto, asevelvollisuus ja reserviläisarmeija ovat Suomessa kelvollisella tasolla, kansainvälisen tilanteen jännitteisyys asettaa kovia vaatimuksia. Itsenäisen maanpuolustuksen on noustava uudelle tasolle.
Vladimir Putinin Venäjä sotii Ukrainassa läntistä arvomaailmaa vastaan ja kommunistisen puolueen johtama Kiina aikoo nousta maailmanvallaksi. Näiden uhkien edessä voimme toki panostaa dialogiin ja toivoa humanismin voittoa, mutta samalla on varauduttava pahimpaan. Yhteiskunnan vähittäinen militarisointi 1930-luvun tapaan voisi nyt olla viisautta. Tavoitteena olisi tehdä Suomesta Pohjolan Israel, iskuihin valmistautunut soturikansa, jonka kyvykkyyden pohjana olisi korkealaatuinen sukupuolineutraali asevelvollisuus. Itsenäisen puolustuksemme taso nousisi, kun koko kansa saisi kunnollisen sotilaskoulutuksen.
Oikeiston älyllinen johtajuus
Politiikan todellinen käänne edellyttää kuitenkin myös ajattelutavan ja käsitteiden muutosta. Jos Suomen oikeisto haluaa ottaa historiallisen aloitteen, sen on oltava älyllinen johtaja, joka puhuu itse kehittämäänsä kieltä. Käsitteiden on muututtava, koska nyt politiikan, erityisesti sosiaalipolitiikan kieli on meillä sosialistien luomaa.
Pohjimmiltaan on kysymys tavoitteista ja oikeudenmukaisuuskäsityksistä. Suomessa maan tavaksi on tullut ajatus, että yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion tulee ratkaista yksilöiden ongelmat koulutuksen, työn, toimeentulon, asunnon ja jopa harrastusten suhteen. Tämä ajattelutapa tuottaa politiikan kieleen tukun harhaisia sosialistisia käsitteitä, joiden perusteella sitten huudetaan hyvinvointivaltiota apuun aina kun on kurjaa ja maitoa läikkyy lattialle.
Otan pari esimerkkiä.
Henkilö on saanut maksuttoman koulutuksen tohtorintutkintoon saakka ja vaatii nyt yhteiskuntaa tarjoamaan hänelle koulutusta vastaavaa työtä. Tällaista vastuunpakoilua pidetään Suomessa täysin luontevana, koska realistinen käsitys yksilön vastuusta ja työn merkityksestä on kadonnut hyvinvointivaltion kaikenkattaviin turvaverkkoihin.
Oikeistolaista on ajatella, että jokaisen, joka haluaa työllistyä, tulee kouluttautua niin että hänen työnsä tuottaa jotakin sellaista tulosta, josta joku on valmista jotakin maksamaan. Eihän työtä tehdä siksi, että työntekijä saa toteuttaa itseään, vaan siksi, että hänen työnsä tuloksella on jokin arvo muille.
Tavallista on myös, että jos henkilöllä on toimeentulovaikeuksia, siitä moititaan yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltion puutteellisuutta. Sosialistinen ajattelutapa on muuttunut selkäydinreaktioksi ja yksilön vastuun ulkoistamista valtiolle pidetään normaalina. Oikeistolaisesta on vastenmielistä ja turhauttavaa seurata, kun aikuiset ihmiset esiintyvät avuttomina lapsina.
Oikeistolaista on ajatella, että toisten kustannuksella eläminen on epäoikeudenmukaista ja siksi tämän mahdollistavat sosiaaliturvamekanismit tulisi purkaa. Samalla ratkeaisi monien matalapalkka-alojen työvoimapula.
Kuten taloustieteilijä Markus Jäntti (vas.) on todennut, täystyöllisyys voidaan helposti saavuttaa riisumalla sosiaaliturva minimiin. Oikeistolaista on haluta juuri sitä. Sosiaaliturvan ei pidä mahdollistaa toimeentuloa tekemättä työtä, vaan antaa riittävä mutta lyhytaikainen toimeentulo työstä toiseen siirtymisen välisiin jaksoihin. Lähtökohtana on oltava, että jokainen täysikäinen, terve ja työkykyinen henkilö vastaa itse toimeentulostaan ja asumiskuluistaan eikä sosiaaliturva ole kenellekään elinkeino.
Sosialistisesta ajattelutavasta ei ole rohjettu irtautua
Perusporvarihallituksen kaudella saamme vastauksen siihen, halutaanko ja voidaanko julkista valtaa Suomessa käyttää oikeistolaisesti. Tähän mennessä yksikään valtapuolueista ei ole rohjennut irtautua kollektiivisen vastuun sosialistisesta ajattelutavasta, joka kannattelee sosialidemokraattien luomaa hyvinvointivaltiota. Nyt kun tämän mallin rahoitus on romahtamassa, sitä on pakko muuttaa. Kun hallituksessa olevat puolueet eivät ole sosialidemokraattisia, on lupa odottaa todellista muutosta eikä mallin vuotokohtien paikkailua.
Oikeistolaista ei ole kannustaa ihmisiä tekemään yhä enemmän töitä siksi, että heidän ansioitaan voidaan verottaa ja tuloja tasata yhä enemmän yhä huonommin toimivan hyvinvointivaltiomallin rahoittamiseksi. Tästä ajattelutavasta on tullut taloudellinen rasite ja moraalisen epärehellisyyden lähde. Kokoomus ja perussuomalaiset tekevät virheen, jos eivät ymmärrä äänestäjien saaneen tarpeekseen sosdemlandiasta.
Petteri Orpon todennäköisellä hallituksella on siis miljardien eurojen tilaisuus lähteä rohkeasti purkamaan demarivetoista mallia ja ottaa askel aidosti oikeistoliberaaliin suuntaan. Filosofisesti ja eettisesti tämä siirtymä on mutkaton. Ei tarvitse muuta kuin alkaa puhua yksilön vastuusta ja jokaisen vapaudesta rakentaa itse omien arvojensa mukainen hyvä elämä. Se olisi minulle riittävä oikeistolainen käänne.
