Ihmiset on totuttu jakamaan kahteen tyyppiin aamuvirkkuihin ja yökukkujiin. Uuden tutkimuksen mukaan osa ihmisistä saattaa kuitenkin kuulua kumpaankin ryhmään, eli mennä nukkumaan yhdeltätoista ja herätä aamuneljän kieppeillä.
Näille ”supernukkujille” ajatus siitä, että tarvitsisimme kahdeksan tunnin yöunet ollaksemme parhaimmillamme, on pelkkä myytti, The Telegraph-lehti kertoo.
Kalifornian yliopiston tutkijat Louis Ptáček ja Ying-Hui Fu ovat tunnistaneet seitsemän geeniä, jotka saattavat tehdä joistain ihmisistä luontaisesti vähäunisia. Nämä ihmiset tarvitsevat vain neljästä kuuteen tuntia unta, eikä heidän terveytensä siitä kärsi. Itse asiassa he saattavat olla jopa muita terveempiä.
Ptáček ja Fu ovat testanneet löydöstään hiirillä. Oreksiini-nimisen hormonin tuotantoon vaikuttavalla geenillä mutatoidut jyrsijät nukkuivat lajitovereitaan vähemmän, eikä heillä esiintynyt testeissä kuitenkaan esimerkiksi muistiongelmia.
Mullistava havainto oli, että geenin tuoma lyhytunisuus saattoi jopa suojata joiltain sairauksilta. Esimerkiksi Alzheimer-geeni ei vaikuttanut yhtä rajusti hiirillä, jolla oli myös lyhytunisuusgeeni.
Ptáčekin mukaan tuloksista ei voi vetää johtopäätöstä, että vähällä unella pärjäävät sairastuisivat Alzheimeriin muita epätodennäköisemmin, vaan sitä varten täytyisi tutkia tuhansia ihmisiä. Kuitenkin geenimutaatioilla näyttäisi olevan jonkinlainen suojaava vaikutus.
Lisäksi lyhytuniset eivät pelkästään suoriudu yhtä hyvin kuin muut, vaan ovat jopa ylivoimaisia.
– He ovat määrätietoisia, kunnianhimoisia, energisiä ja optimistisia ihmisiä, joilla on huomattava resilienssi stressiä vastaan ja korkeampi kipukynnys. He vaikuttavat olevan keskimääräistä terveempiä ja saattavat jopa elää kauemmin, Ptáček kertoo.
Unen kaikkia vaikutuksia ihmiseen ei edelleenkään tiedetä, vaikka unen uskotaankin täyttävän energiavarastoja, huuhtelevan kuona-aineita ja lujittavan muistoja. Univajeen haitalliset seuraukset kuitenkin tiedetään, aina muisti- ja ruoansulatusongelmista masennukseen, sydänsairauteen ja heikentyneeseen immuunijärjestelmään.
Eli käyttävätkö supernukkujat lepoaikansa tehokkaammin?
– Kyse on siitä, että mitä näiden ihmisten kehot unelta tarvitsevatkaan, se hoituu lyhyessä ajassa, Ying-Hui Fu toteaa.
Arviolta vain noin yhdestä kahteen prosenttia väestöstä on lyhytunisia, mutta eivät kaikki loputkaan tarvitse seitsemästä yhdeksään tuntia yhtäjaksoista unta joka yö. Naiset tarvitsevat tutkimusten mukaan enemmän unta kuin miehet ja lapset ja teinit tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset. Sähkövalon keksiminen muutti nukkumistapoja meillä kaikilla.
Monet eri alojen kuuluisat ja menestyneet henkilöt ovat kertoneet nukkuvansa vain hyvin vähän yössä. Ovatko he kaikki geneettisesti vähäunisia?
Ptáčekin mukaan osa on luontaisia lyhytunisia ja toisille kyse voi olla valinnasta. ”A-tyypin” kovat suoriutujat, jotka nukkuvat keskimääräistä vähemmän, eivät välttämättä tee sitä geneettisen eron takia, vaan siksi, että heillä on kova sisäinen tarve saada asioita aikaan. Tämä tapahtuu tarvittavan unen kustannuksella.
– Kiinnostavaa luontaisten lyhytunisten kohdalla on se, että mikäli laitat heidät nukkumaan pitempään, he kertovat voivansa huonommin, valottaa Ptáček.
