Keskustelu jengiväkivallasta nousi suureksi vaaliteemaksi Ruotsissa. Yksi syy sille, että jengit ja jengiväkivalta nousivat länsinaapurissa niinkin voimakkaasti keskustelun aiheeksi on väkivallan tulo yhä useammille asuinalueille, kun jengiläiset ovat tehneet sosioekonomisen loikan.
Myös Suomessa katujengit ja väkivallan uhka on tullut lähemmäs tavallista kansalaista. Keskusrikospoliisin keräämien tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä yksitoista jengiä. Ne toimivat pääkaupunkiseudulla sekä Turun alueella. Jengeissä on yhteensä yli 200 jäsentä. Vuonna 2022 jengiläisten tekemistä rikoksista on kirjattu 200 rikosilmoitusta. Jäsenistä yli 90 prosenttia on täysi-ikäisiä ja valtaosalla on nimen perusteella ulkomaalaistausta.
Keskusrikospoliisin mukaan uhka on todellinen.
– Katujengit luovat merkittävää turvallisuusuhkaa tavallisille kansalaisille. Erityisesti nuorten keskuudessa tapahtuu paljon katuryöstöjä, joissa jengiläiset ryöstävät väkivaltaa käyttämällä tai väkivallalla uhkaamalla arvokkaita vaatteita, matkapuhelimia tai muuta arvokasta omaisuutta. Väkivallan riski kohoaa nuorten kokoontumispaikoilla erityisesti viikonloppuiltaisin, sanoo Keskusrikospoliisin rikoskomisario Antti Hyyryläinen Verkkouutisille.
Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa on vaara samanlaiselle kehitykselle kuin Ruotsissa ja Tanskassa on nähty.
– On vaikea määritellä, miten kaukana olemme Ruotsin tilanteesta. Meillä on lähtökohtaisesti hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on Ruotsin tilanne ja miten se näkyy eripuolilla Ruotsia. Ruotsissa ja Tanskassa yhteiskunta kielsi ongelmien olemassaolon 15 vuotta, joten tilanne pääsisi eskaloitumaan peruuttamattomalle polulle, Hyyryläinen sanoo.
– Ruotsissa jengiläisten vaurastuttua nämä muuttivat pois sosioekonomisesti heikoilta maahanmuuttaja-alueilta. Näin ollen viime vuosien aikana jengiammuskelut ja -murhat ovat siirtyneet myös tavallisiin ruotsalaislähiöihin ja kaupunginosiin. Meillä Suomessa ulkomaalaistaustaisesta jengirikollisuudesta tulee voida puhua asioiden oikeilla nimillä, ihmisiä tai kansanosia leimaamatta, komisario jatkaa.
THL:n tutkimusprofessori Timo Harrikari yhtyy näkemykseen, että Ruotsissakin nähdyllä jengirikollisuudella on potentiaalia levitä Suomeen. Hänen mukaansa sosiaalinen media on muuttanut pelikenttää aivan uudenlaiseksi ja yhteyksiä on helpompi rakentaa.
– Jengit ovat levittäytymässä Ruotsissa rannikkoa pitkin pohjoisemmaksi. Ei pidä tuudittautua siihen turvallisuuden tunteeseen, että meri suojaisi meitä, Harrikari sanoo Verkkouutisille.
1900-luvulla oli kaupunginosajengejä, mutta niiden toiminta oli Antti Hyyryläisen mukaan hyvin erilaista kuin nykyisten katujengien.
– Uudet, pääosin ulkomaalaistaustaisten nuorten katujengit kytkeytyvät vahvemmin vakavaan rikollisuuteen, kuten laittomien aseiden ja huumausaineiden kauppaan. Nykyiset katujengit kytkeytyvät vahvasti rap-kulttuuriin ja yleisesti niissä tavoitellaan rahaa, valtaa ja luksuselämää. Nämä uudet katujengit eivät tappele keskenään kaupunginosansa maineen puolesta, hän sanoo.
Rikoksia vaikea estää
Rikoskomisario Antti Hyyryläisen mukaan jengien vastainen työ on vaikeampaa kuin ennen. Esimerkiksi pukeutumisella erottuvista moottoripyöräjengeistä on siirrytty jengeihin, joiden jäseniä ei päältä päin tunnista.
– Poliisin silmin tärkeä etnisen profiloinnin kielto vaikeuttaa katujengien valvontaa. On hyvin vaikeaa ennalta estää katujengiläisten rikoksia, kun jengin jäsenet eivät ulkoisesti eroa normaaleista nuorista, Hyyryläinen sanoo.
Hyyryläinen myös muistuttaa, että poliisi ymmärtää valvonnan vastuun. Jossain tapauksissa liiallinen valvonta saattaa kääntyä itseään vastaan ja radikalisoida nuorisoa sekä aiheuttaa luottamuspulaa viranomaisia kohtaan.
Moottoripyöräjengeistä eli niin kutsutuista prosenttijengeistä poiketen katujengien hierarkia on erilainen. Hierarkia ei rakennu samalla tavalla kuin prosenttijengeissä. Prosenttijengissä eteneminen saattaa viedä aikaa vuosia. Katujengissä eteneminen saattaa tapahtua vain viikonlopussa.
Katujengien valvontaa vaikeuttaa myös se, että niiden pukeutuminen ei eroa muiden nuorten pukeutumisesta merkittävästi. Joissain tapauksissa tietyn värinen huivi saattaa kertoa jengiin kuulumisesta, mutta muuten jengiläisiä on vaikea erottaa muista nuorista.
Timo Harrikarin mukaan ilmiön taustalla on muuttunut maailma, jossain viestin vaihto ja yhteydenpito on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ennen. Samalla ulkomaalaistaustaisten nuorten kohdalla kyse voi olla siitä, että ei olla integroiduttu osaksi yhteiskuntaa.
Poliisin käsityksen tilanne vain pahenee tulevaisuudessa, jos kehitykseen ei puututa. Kansainvälinen rikollisuus Suomessa kasvaa ja kovenee. Hyyryläisenkin mukaan pehmeät keinot ovat tärkeässä roolissa jengirikollisuuden ehkäisemisessä yhdessä kovempien keinojen kanssa.
– Sen kehityksen haluaisimme ennalta estää lisäämällä pehmeitä ennalta estäviä keinoja poliisi- ja moniviranomaistoiminnassa sekä lisäämällä kovia puuttumisen keinoja lainvalvontatyössä.
Lainsäädäntö kuitenkin vaikeuttaa osaltaan poliisin työtä. Hyyryläinen nostaa esille tuoreen hovioikeuden ratkaisun, joka hankaloittaa viranomaisten tiedonvaihtoa. Järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen voidaan uuden lain mukaan rinnastaa harrastustoimintaan ja on salassa pidettävä tieto, joka kuuluu yksityisyyden suojan piiriin.
– Tämä päätös estää sen, että poliisi ei voi esimerkiksi kertoa jengiläisnuoren koulun oppilashuollolle, että nuori kuuluu jengiin. Tämän kaltainen tiedonvälitys viranomaistoimijoiden kesken on erityisen tärkeää, kun haetaan ennalta estäviä pehmeitä ratkaisuja sekä varhaista puuttumista.
