”Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että euron luominen oli karmaiseva virhe. Euroopalla ei ole koskaan ollut oikeita olosuhteita menestyvälle yhteiselle valuutalle”, Paul Krugman kirjoittaa New York Timesin blogissaan.
Hän viittaa amerikkalaiseen järjestelmään ja toteaa, että toimiva yhteisvaluutta tarvitsisi ennen kaikkea sellaisen pankkiunionin, joka varmistaa, että ”mikäli Floridan kiinteistökupla puhkeaa, suojaa Washington automaattisesti vanhusten säästöt ja terveydenhoidon”.
Kreikan tilanteesta usein kirjoittava Krugman toteaa, että valuuttaunionin jättäminen on huomattavasti vaikeampi ja pelottavampi päätös, kuin siihen liittyminen. Hän muistuttaa, että ennen Kreikkaa kaikki Euroopan kriisimaat ovat astuneet takaisin ”kuilun reunalta”.
”Hallitukset ovat suostuneet velkojien vaatimuksiin tiukasta talouskurista kerta toisensa jälkeen samalla, kun Euroopan keskuspankki on onnistunut pitämään markkinapaniikin aisoissa”, Krugman kuvailee.
Kreikan tilanne on hänen mukaansa kuitenkin nyt saavuttanut pisteen, josta ei näyttäisi olevan paluuta.
Maan pankit ovat väliaikaisesti kiinni ja valuutan käyttöä ja liikkeitä rajoitetaan. Krugman arvelee, että Kreikan valtion on pian alettava maksaa eläkkeitä ja palkkoja eräänlaisella rinnakkaisvaluutalla. Ensi viikolla Kreikassa järjestetään kansanäänestys siitä, hyväksyykö maa lainottajien ”troikan” ehdotukset.
”Kreikan tulisi äänestää, ’ei’, ja Kreikan hallituksen tulisi tarpeen vaatiessa olla valmis eroamaan eurosta”, Krugman toteaa.
Ota tai jätä
Paul Krugmanin mukaan valtaosa siitä, mitä julkisuudessa on todettu Kreikan vastuuttomuudesta ja törsäämisestä ei pidä paikkaansa.
”Kyllä, Kreikan hallitus tuhlasi yli varojensa 2000-luvun lopulla. Sen jälkeen se on toistuvasti vähentänyt menojaan ja lisännyt veroja”, Krugman sanoo.
Hänen mukaansa Kreikan hallituksen tekemät toimet ovat olleet kokonaisuutena riittäviä kääntämään aiemman valtiontalouden alijäämän ja runsaaksi ylijäämäksi. Näin ei Krugmanin mukaan kuitenkaan tapahtunut sen takia, että talouskuri tappoi maan talouden ja samalla valtion tulot.
”Tämä romahdus johtui isoksi osaksi eurosta, joka kahlitsi Kreikan talouden pakkopaitaan”, Krugman kirjoittaa.
Hänen mukaansa onnistuneeseen vyönkiristyspolitiikkaan liittyy tavallisesti merkittävä devalvaatio, jolla vientituotteista saadaan aiempaa kilpailukykyisempiä. Hänen mukaansa näin tapahtui esimerkiksi Kanadassa 1990-luvulla.
Krugman toteaa Kreikan lainottajien tehneen sille ”ota tai jätä” -tarjouksen, jonka tavoitteena on ajaa maan nykyinen hallitus vallasta.
”Tämä todennäköisesti tapahtuu, jos Kreikan äänestäjät pelkäävät niin paljon joutuvansa napit vastakkain troikan kanssa, että he äänestävät ensi viikolla sen ehdotuksen puolesta.”
Krugmanin mukaan kielteisen vastauksen puolella on kuitenkin kolme tekijää. Hänen mielestään tiukan talouskurin jatkaminen on umpikuja, eikä pelasta Kreikan taloutta. Lisäksi Krugman katsoo, että pahin on jo tapahtunut, eikä ero eurosta muuttaisi enää mitään merkittävästi. Viimeiseksi hän toteaa, että troikan viimeisimmän ehdotuksen hyväksyminen tarkoittaisi ”Kreikan itsenäisyyden viimeistenkin rippeiden hylkäämistä”.
