Taloustieteilijä Martin Sandbun mukaan Euroopan pitäisi lopettaa panikointi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista ja tarttua tilaisuuksiin, joita nyt on tarjolla.
Financial Timesin Euroopan talouden kommentaattori ja poliittisen taloustieteen tohtori Sandbu muistuttaa tästä löytyvässä FT:n kolumnissaan, kuinka Eurooppa meni paniikkiin myös viime kaudella, kun Trumpin edeltäjä Joe Biden suuntasi satoja miljardeja dollareita vihreän teknologian investointeihin. Trump on nyt kääntänyt Yhdysvaltain kelkan, perunut Bidenin Green New Dealiksi ristityn politiikan ja luvannut sen tilalla jätti-investointeja tekoälyyn ja fossiiliseen energiaan.
– Ja taas Eurooppa panikoi. Eurooppalaiset näkevät eksistentiaalisen kriisin riippumatta siitä, mitä kulloinenkin Yhdysvaltain presidentti tekee, Martin Sandbu kirjoittaa.
Hänen mielestään Euroopan ”huipputason pessimismi” Yhdysvalloista ja Trumpista oli näytillä viimeksi Maailman talousfoorumissa Davosissa. Siellä kuultiin toinen toistaan jyrkempiä puheenvuoroja. Sandbu pohtii, heijasteleeko synkistely silti ennemmin eurooppalaisten asenteita kuin EU:n objektiivisesti arvioituja näkymiä Trumpin kaudella.
Asiantuntija myöntää, että Yhdysvaltain uusi hallinto tulee kyllä haastamaan EU:n talouden ja geopolitiikan mallia. Hänen mukaansa tämä malli on kuitenkin jo valmiiksi kypsä muutoksille.
– EU:n kannattaisi suhtautua pelkoihinsa yrittäjähenkisemmin ja käyttää Trumpin saapumista näyttämölle tilaisuuksien lähteenä – sekä pitkään lykättyjen muutosten tekemiselle että hyötymiselle siitä vahingosta, mitä Yhdysvallat tulee itselleen tekemään, Martin Sandbu tykittää.
Hän nostaa ensin esiin kaupan. Donald Trump on viestinyt haluavansa vähentää Yhdysvaltain kauppavajetta EU:n kanssa. Se oli Eurostatin tilaston mukaan noin 156 miljardia euroa vuonna 2023. Euroopassa taas halutaan lisää investointeja. Martin Sandbun mukaan nämä halut kohtaavat.
– Kuten yhä useampi EU-johtaja tunnustaa, on EU:n kaupan ylijäämä samalla suuri säästöylijäämä, jota viedään finanssisijoituksiin ulkomaille. Tässä on herättävä todellisuuteen: näiden säästöjen uudelleenohjaus kotimaisiin sijoituksiin tarkoittaa viennin ylijäämiin perustuvan kasvumallin jättämistä taakse.
Martin Sandbun mukaan eurooppalaisten selkäydinreaktiona on ymmärrettävästi lepytellä Donald Trumpia ja toivoa, että pääsy amerikkalaisille markkinoille säilyy. Hän täräyttää suoraan, että tällainen ajattelu on auttamattomasti vanhentunutta.
Sandbu kehottaa ottamaan oppia siitä, miten Kiinaan on suhtauduttu. Hän viittaa niin kutsuttuun de-riskingiin. Sillä tarkoitetaan Kiina-riippuvuuksien tiedostamista ja riskien hallintaa, mutta ei totaalista Kiinasta irtautumista.
Asiantuntija ei maalaa piruja seinälle myöskään puolustussektorilla. Hän näkee siellä pikemminkin mahdollisuuksia. Donald Trump on painostanut jo pitkään Eurooppaa satsaamaan lisää puolustukseen. Linjaa on paikoin kiitelty – varsinkin Venäjän lähimaissa. Trumpin vaatimukset Nato-maiden puolustusbudjettitavoitteen nostamisesta viiteen prosenttiin bkt:sta ovat kuitenkin kohottaneet kulmia. Summat olisivat esimerkiksi Saksan kokoisen talouden kohdalla järisyttäviä.
Martin Sandbu huomauttaa, että Euroopan on todella pantava lisää rahaa puolustukseen, mutta ei siksi, että Yhdysvaltain presidentti sitä vaatii vaan koska Vladimir Putinin Venäjä uhkaa Euroopan maiden vapautta. Viiden prosentin vaatimus voi hänen mukaansa toimia ajurina, joka kääntää poliittisen keskustelun summista siihen, mitä rahoilla oikeasti hankitaan ja mistä.
Lyhyellä tähtäimellä satsaukset tulevat merkitsemään lisää hankintoja amerikkalaiselta puolustusteollisuudelta. Tämä on Sandbun mukaan hyvä paikka hankkia vastakauppana palveluksia Washingtonilta. Keskipitkällä aikavälillä voi kuitenkin käydä käänne, kun eurooppalaiset asevalmistajat pääsevät hyötymään jatkuvasta ja korkeasta kysynnästä omalla mantereella.
Energiapuolella on Martin Sandbun mukaan taas tilaisuus painostaa Unkarin kaltaisia Venäjän ymmärtäjiä. Trumpin hallinto haluaa lisätä fossiilisen energian myyntiä Eurooppaan. Venäläisen energian tuonnin saattaminen pakotteiden piiriin vauhdittaisi tätä kaikkein eniten. Kieltoa ei ole kuitenkaan pystytty tekemään Venäjältä energiaa hankkivien jäsenvaltioiden vastustuksen takia.
– Fiksu liike olisi pyytää Trumpilta auttavaa kättä ja samalla näyttää, miten entistä suuremman tilauskirjan tulppana seisovat hänen omat ihailijansa Budapestista Bratislavaan.
Donald Trumpin hallinnon äärimmäisen kielteinen suhtautuminen vihreisiin investointeihin voi Martin Sandbun mukaan puolestaan tehdä Euroopasta tälle rahalle entistä houkuttelevamman kohteen. Hän arvioi, että vihreiden investointien ympäristöstä huolehtimisessa voi olla runsaasti mahdollisuuksia EU:lle.
Jopa maahanmuuttosektorilla voi tapahtua Sandbun mukaan Euroopan kannalta positiivinen käänne.
– Euroopasta on vuotanut lahjakkuuksia Yhdysvaltoihin jo pitkään ja korkean teknologian yritykset ovat tavanneet valittaa osaavan työvoiman puutteesta. Jos MAGA-Amerikka osoittautuu liian jyrkäksi paikaksi maailman nuorille korkeasti koulutetuille työntekijöille (ja jos Britannia jatkaa kipuiluaan maahanmuuton suhteen), voi ovensa avaavasta EU:sta tulla globaalisti merkittävä vetonaula.
Tätä voitaisiin Sandbun mukaan edistää entisestään helpottamalla korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien liikkumista jäsenvaltioiden välillä.