Istuvan hallituksen tavoitteena on lopettaa Suomen velkaantuminen. Vaikka istuva hallitus onnistuisikin tavoitteessaan, niin ilo jää lyhytaikaiseksi. 2030-luvulla Suomen julkinen alijäämä kääntyy taas kasvuun.
Taloustieteilijä Juha Tervalan mukaan tilanne on kestämätön. Julkiselle alijäämälle ei pitäisi asettaa tiukkaa alijäämärajaa, mutta sen pitäisi olla mahdollisimman pieni. Kaikkien hallitusten pitäisi pyrkiä toimimaan niin, että uutta alijäämä ei syntyisi.
– Pidemmällä aikavälillä on kaikkien puolueiden etu, että julkinen talous olisi hyvässä kunnossa. Valtion lainojen korkoihin menee sitä enemmän rahaa, mitä enemmän meillä on julkista velkaa. Mitä enemmän korkomenoja on, niin sitä vähemmän rahaa jää kaikkeen hyödylliseen, Tervala sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
– Aikaisemmista alijäämistä ei ole ollut juurikaan hyötyä. Ne ovat nostaneet velkamenoja vain entisestään. Krooninen velkaelvytys ei ole lisännyt tuottavuutta pidemmällä aikavälillä, mutta sen sijaan valtion lainojen korot rasittavat valtion taloutta pitkään.
Välttämättömyys johtaa juustohöylällä leikkaamiseen
Suomen talous on saatava kuntoon. Se on Juha Tervalan mukaan vääjäämätöntä. Istuvaa hallitusta on kritisoitu kovista leikkauspäätöksistä. Tervalan mukaan muiden puolueiden pitäisi kiittää istuvaa hallitusta siitä, että se on tehnyt vaikeita päätöksiä muiden puolesta.
Juha Sipilän johtama hallitus teki kipeitä päätöksiä, mutta sai Suomen julkisen talouden tasapainoon. Kun Antti Rinne (sd.) ja Sanna Marin (sd.) olivat pääministereinä, Suomi jatkoi velkaantumista.
Juha Tervalan mukaan Sdp oli pitkään sitoutunut rakentamaan laaja-alaista hyvinvointivaltiota kestävästi. Hänen mukaansa Antti Rinteen ja Sanna Marinin johtama hallitus teki tähän linjaan poikkeuksen ja lainaa otettiin suhteettomankin paljon.
Tervala toivookin, että puolueiden välillä käytäisiin keskustelua asiasta.
– On arvovalinta, miten julkinen talous laitetaan kuntoon eli se, että mihin julkisia verovaroja käytetään. Kun veroeuron käyttää johonkin kohteeseen, niin se on pois jostain toisesta. Puolueiden pitäisi kertoa, mitkä ovat niille kaikista tärkeimpiä asioita, jotta rahat riittävät kaikista tärkeimpien asioiden rahoittamiseen, Tervala sanoo.
Tervala sanoo, että puolueiden pitäisi kertoa, mitkä palvelut ja tulonsiirrot ovat niiden mielestä hyvinvointivaltion ytimessä. Arvokeskustelu olisi syytä käydä julkisesti, jotta äänestäjät voisivat vaaleissa päättää, mihin suuntaan kallistuvat.
– Nyt viimeisen kymmenen vuoden ajan valittu tie on surkein vaihtoehto, jossa ei käydä arvokeskustelua ja uskottelemme, että kaikkeen on rahaa. Se johtaa siihen, että joudumme leikkaamaan juustohöylällä. Tieverkko rapistuu, julkisen terveydenhuollon palvelut eivät ole enää yhtä hyvin saatavilla tai hoitoon ei pääse, Tervala sanoo.
– Väestön ikääntyminen kuormittaa terveydenhuoltoa ja hoivapalveluita. Se, että sinne ei laiteta lisää rahaa tarkoittaa, että palveluiden saatavuus ja laatu laskevat. Sekin on leikkauslista, mutta se ei kuulosta yhtä pahalta kuin leikkaaminen x-määrän niille annettavasta rahoituksesta.
Työperäinen maahanmuutto ei ole ainoa kasvun tae
Suomen pitäisi hakea kasvua. Istuvaa hallitusta on syytetty siitä, että se leikkaa kasvusta tilanteessa, jossa markkinatilanne on ennestäänkin hankala. Juha Tervalan mukaan hallituksen leikkaukset eivät ole pitkällä aikavälillä leikanneet kasvusta.
Suomi harmaantuu kovaa vauhtia ja uudet ikäluokat ovat toinen toistaan pienempiä. Demografista kehitystä on vaikea kääntää nopeilla konsteilla. Yhtenä tehokkaimmista ratkaisuista on nähty työperäisen maahanmuuton. Juha Tervalan mukaan olisi syitä katsoa muitakin vaihtoehtoja.
– Ne taloudet, joissa väestö on vanhentunut, niin teknologinen kehitys on parempaa. Se johtaa siihen, että talouskasvu henkeä kohden muodostuu paremmaksi. Se johtuu siitä, että työikäisestä väestöstä on pulaa, niin joudutaan investoimaan teknologiseen kehitykseen, Tervala sanoo.
– Elinikiemme pidentyessä suurempi osa väestöstä on eläkkeellä pidempää. Sen pystyy kompensoimaan täysin pidentämällä työuria. Se poistaa ongelmia paljon paremmin kuin työperäinen maahanmuutto, joka sekin ajan myötä on ikääntyvää väestöä.