Tulevaisuuden panssarivaunujen ovat kuin tietokoneohjelmia, jonka ympärille itse vaunu rakennetaan, kertoo Popular Mechanics.
Vaikka kylmä sota loppui 35 vuotta sitten, sitä ei Ukrainan taistelukenttien panssareista erota. Yhdysvaltojen M1 Abramsia, Venäjän T-70:tä ja T-80:tä, Saksan Leopard 2:ta ja Ison-Britannian Challengeria on vuosien saatossa päivitetty, mutta ulkoisesti muutokset eivät juuri näy.
Aika kuitenkin kuluu, ja nämäkin panssarivaunut saavuttavat lähivuosikymmeninä elinkaarensa pään. Tilalle suunnitellaan uusia vaunuja nykyajan sotakentille.
Täysin vallankumouksellisia nämä vaunut tuskin ovat. Niissä on edelleen tykkitornit ja telaketjut kuten nykyisissäkin vaunuissa. Rahan säästämiseksi jotkut uudet vaunut saatetaan jopa suunnitella vanhojen vaunujen rungon ympärille.
Uudet vaunut erottuvat edeltäjistään kuitenkin monin tavoin.
Tulevaisuuden panssarit ovat kevyempiä ja pienempiä. Siinä missä toisen maailmansodan alussa panssarit painoivat viitisen tonnia, nykyään Abrams-vaunut painavat 70 tonnia. Tämä mahdollistaa suuren polttoaine- ja ammusmäärän kantamisen sekä paksun panssaroinnin, mutta toisaalta aiheuttaa haasteita kuljetuksen ja liikkuvuuden suhteen.
Australian puolustusvoimien kenraalimajuri evp. Mick Ryanin mukaan tulevaisuuden panssareita pitää pystyä siirtämään nopeasti ja helposti.
– Tämä tarkoittaa, että niiden on oltava kevyempiä ja nopeasti siirrettävissä niin lento-, meri- kuin maanteitse.
Toinen iso ongelma nykyisissä vaunuissa on polttoaineenkulutus.
Esimerkiksi Abrams-panssarivaunu on varustettu dieselmoottorin sijaan tehokkaalla kaasuturbiinimoottorilla, mutta tämä näkyy myös polttoaineenkulutuksessa: Abrams lipittää polttoainetta seitsemän litraa kilometrillä. Polttoainehuollon järjestäminen on kallista, vaikeaa, ja kuljetukset ovat alttiita vihollisen iskuille.
2050-luvulla panssarit saattavatkin kulkea samanlaisilla hybridimoottoreilla kuin esimerkiksi Toyota Prius. Akkujen ansiosta panssarit tarvitsisivat vähemmän tilaa polttoaineelle. Esimerkiksi suunnitteluvaiheessa olevan AbramsX- panssarivaunun hybridimoottori käyttää jopa puolet vähemmän polttoainetta kuin edeltäjänsä.
Puhtaita sähköpanssareita tuskin kuitenkaan tullaan lähivuosikymmeninä näkemään – taistelukentiltä kun harvoin löytyy riittävästi latauspisteitä.
Tykeissä muutos näkyy koon suurentumisena. Siinä missä modernien panssaritykkien kaliiberi on noin 120mm, suunnitellaan uusiin Abrams-versioihin 140 millimetrin tykkiä. Lisäksi panssareihin asennettaneen automaattinen lataaja, joka löytyy jo joistakin venäläispanssareista.
Muutoksen ansiosta tykki voi liikkua ja ladata itsensä automaattisesti, eikä tykkitorniin tarvita erillistä lataajaa. Panssarin miehistö voi olla turvallisesti panssaroidussa kotelossa varsinaisen rungon sisällä, kuten venäläisessä T-14 Armatassa.
Lisäksi tulevaisuuden panssarien on kyettävä vastaamaan droonien luomaan uhkaan. Ne pystynevätkin sekä laukaisemaan omia että torjumaan vihollisen drooneja.
Droonien havaintokyvyn vuoksi panssarien on tulevaisuudessa kyettävä myös piiloutumaan paremmin.
– Erityisesti ääni, pakokaasu-, lämpöpäästöjä sekä näkyvyyttä on vähennettävä. Tämä edellyttää niin vaunun osana toimivia naamiointijärjestelmiä sekä lisäjärjestelmiä kuten [lämpöä hälventäviä] lämpöverkkoja, Ryan kertoo.
Uusien panssarien yhdeksi ongelmaksi nousee hinta. Kaikki uudet järjestelmät tekevät niistä melko kalliita edeltäjiinsä verrattuna.
Toisessa maailmansodassa panssarivaunuja valmistettiin 200 000 kappaletta. Tälle tasolle tuskin päästään enää koskaan. Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, että myös määrällä on väliä, onhan Venäjä menettänyt sodassa jopa 8 000 panssariajoneuvoa.
– Ukrainan sota on osoittanut, että konfliktit tasavertaista vihollista vastaan ovat verisiä ja pitkäkestoisia, joka korostaa puolustusteollisuuden kykyä tuottaa, ylläpitää ja korvata panssarivaunuja suuressa mittakaavassa, tiivistää Rand-ajatuspajan varajohtaja James Black.
