Sen sanotaan olevan rasismia. Asiantuntijat puhuvat mikroaggressiosta. Maahanmuuttajataustainen Seida Sohrabi näkee asian toisin. Hän ei suostu loukkaantumaan Mistä olet kotoisin -kysymyksestä? Siinä ei ole hänestä mitään pahaa – päinvastoin. Kun ihminen kohtaa ihmisen ja avaa suunsa, maailma pienenee.
– Ihmiset ovat tottuneet kertomaan itsestään. Ja esittämään kysymyksiä. Tämä on inhimillisyyden ytimessä.
Sohrabilta asiasta kysytään enää harvoin. Mutta kun on kysytty, hän on kertonut taustastaan aina mielellään. Mitä tämän jälkeen tapahtuu, se taas jaksaa hämmentää:
– Tosi usein tulee kommentti, että kiva kun saa kysyä. Että kun nykyään ei oikein enää tiedä, mitä saa kysyä.
Seida Sohrabi pelkää, että woke-kulttuuri ja antirasistiset liikkeet saattavat ajaa ihmisiä vain kauemmas toisistaan. Ja kun vastakkainasettelun sijaan tässä ajassa tarvittaisiin ihmisten välisiä kohtaamisia. Dialogia.
Seida Sohrabi on 33-vuotias Lähi-idän asiantuntija ja valtiotieteiden maisteri. Hän on myös Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu. Kurditaustainen Sohrabi syntyi vuonna 1990 YK:n ylläpitämällä pakolaisleirillä Irakissa. Viisivuotiaana hän saapui perheensä kanssa Suomeen kiintiöpakolaisena. He asettuivat asumaan Vaasaan. Seida pelasi jalkapalloa ja tykkäsi koulusta.
– Lapsuus ja nuoruus olivat aivan ihanaa aikaa, mutta 11–12-vuotiaana huomasin, miten ruuvi alkoi kiristyä.
Kotityöt kuuluivat vain tytöille. Sohrabin menemisiä alettiin rajoittaa – koska hän oli tyttö. Tilanne kärjistyi vuonna 2008, jolloin Sohrabi oli osallistunut kirjoituskilpailuun, jonka palkintomatkana oli tutustuminen Euroopan parlamenttiin Brysseliin. Vanhemmat antoivat ymmärtää, ettei sinne ole lähtemistä.
– Olin 18-vuotias ja kysyin, miksi. Enkä saanut tähän kunnollista vastausta.
Brysselin-matka jäi lopulta haaveeksi. Sohrabi päätti muuttaa pois kotoa.
– Minulla oli pelkoja, mitä tästä seuraa. Vaikka tiesin, ettei perheeni tekisi minulle pahaa, lähdin varmuuden vuoksi ensin turvakotiin ja olin siellä yli kolme viikkoa.
Minkälaiset välit sinulla on nyt vanhempiesi kanssa?
– Erittäin hyvät. Molemmat ovat tosi ylpeitä minusta. Varsinkin, kun olin vielä ehdolla eduskuntavaaleissa, mikä herätti kiinnostusta Kurdistanissakin. Iskä on ollut ehkä nykyisin yksi suurimmista kannustajistani.
Sohrabi on ollut kokoomuksen jäsen vuodesta 2009. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin sekä Suomen historiaan oli herännyt yläasteella. Lukion jälkeen Sohrabi lähti Turkuun opiskelemaan poliittista historiaa. Vastuullisuus. Itse kunkin osallistuminen yhteisen kakun kasvattamiseen. Nämä arvot puhuttelivat Sohrabia kokoomuksessa.
– Puheenjohtajana oli silloin Jyrki Katainen, ja hän oli minusta myös tosi vakuuttava puhuja.
Sohrabi nostaa tämän haastattelun aikana useita kertoja esiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvon. Hän kuvaa, miten Suomi tarjosi hänelle mahdollisuudet kouluttautua maisteriksi saakka. Ja miten keskittyminen koulunkäyntiin auttoi, kun elämässä oli muuten vaikeaa.
Suomessa on puhuttanut viime kuukausina rasismi. Millä mielin olet seurannut tätä keskustelua?
– On surullista, että vähättelevä puhe tuntuu olevan jotenkin sallitumpaa.
Sosiaalisessa mediassa kirjoitetaan paljon suorastaan ”törkyä”. Vähättelevän puheen lisäksi Sohrabi nostaa esiin puhetavan, jossa kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat erotellaan omiksi ryhmikseen. Tai jossa tänne tulevien maahanmuuttajien motiiveja lähtökohtaisesti epäillään.
Hallitusohjelmassa sovittuja tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaan Seida Sohrabi sen sijaan kannattaa. Sohrabi on jakanut haastattelupäivän aamuna viestipalvelu X:ssä Ruotsin jengiväkivaltaa koskevan jutun saatesanoilla ”tällaista jälkeä tuottaa sinisilmäinen ja idealistinen maahanmuuttopolitiikka”.
Itsekin kiintiöpakolaisena Suomeen tullut Sohrabi ei kavahda edes hallitusohjelmassa sovittua pakolaiskiintiön laskemista viiteensataan.
– Jos kotouttaminen ei toimi, humanitaarista maahanmuuttoa pitää vähentää.
Ihmisoikeuksien koskettava myös maahanmuuttajanaisia
Suomi on edistyksellinen maa, mitä tulee koulutukseen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Sohrabi korostaa, että näistä arvoista on syytä pitää kiinni myös maahanmuuttajien kohdalla. Hän kieltäisi lapsilta hunnut eikä pidä perusteltuna burkinien sallimista uimahalleissa. Hän toivoo myös aktiivista puuttumista rikoslaissa rangaistavaan tekoon, jossa muslimityttöjä lähetetään ulkomaille sukuelinten silpomista varten.
– Olen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vankkumaton kannattaja. Ja näiden suojeluksessa on oltava myös maahanmuuttajanaiset.
Seida Sohrabille rasismi merkitsee toisen pitämistä alempiarvoisena. Se ei ole sitä, etteikö uskontoon tai kulttuuriin tavalla tai toisella kytkeytyviä ilmiöitä saisi arvostella. Eikä rasismi välttämättä kumpua kantasuomalaiselta. Sohrabi kertoo kokeneensa sitä itse viimeksi aasialaistaustaiselta ihmiseltä työ- ja elinkeinotoimistossa työskennellessään.
Seida Sohrabin mielestä on myös luonnollista, että ihmisillä on olemassa erilaisia olettamuksia ja ennakkoluuloja – myös maahanmuuttajia kohtaan.
– Joka muuta väittää, valehtelee.
Sohrabi huomauttaa, että olettamukset ja ennakkoluulot voivat olla paitsi negatiivisia, myös positiivisia. Ihmisaivot toimivat niin, että maailma pyritään laittamaan ”tiettyyn kuvastoon tai järjestykseen”.
– Olennaista on, että kykenemme olemaan kriittisiä omia ajatuksiamme kohtaan. Ja haastamaan niitä.
Seida Sohrabi käy tässä haastattelussa mainituista teemoista aktiivisesti keskustelua myös sosiaalisessa mediassa. Palaute on ollut pääosin myönteistä, mutta leimakirveitä on toki viuhunut. Rasisti. Naisvihaaja. Transfobinen. Sohrabi ei näistä hätkähdä:
– Tämähän on juuri sitä pyrkimystä vaientaa.
Myönteistä palautetta on tullut myös monesti kärkevää kielenkäyttöä sosiaalisessa mediassa viljeleviltä ihmisiltä, joista moni kannattaa perussuomalaisia. Miltä se tuntuu?
– Minusta on hyvä, jos pystyn hivuttamaan heitä tälle rakentavan dialogin areenalle. En hätkähdä tai tuomitse, vaan haluan olla aidosti valmis käymään keskustelua.
Juttu on julkaistu myös lokakuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä 3/2023