– TT-tankin miehistö ”hylkäisi” tankin lähestyttyään vihollisen asemia ja ottaisi konekiväärin mukaansa. Ongelmana oli, ettei vihollisen jalkaväkeä saanut päästää lähelle teletankkia. Tämä tapahtui liekinheittimen ja 45 millimetrin tykillä ja konekiväärillä varustetun TU-tankin avulla, neuvostoliiton panssarijoukkojen veteraani Viktor Dimitrievits sanoi haastattelussa vuonna 2009.
Dimitrievits palveli erityislaatuisessa yksikössä. Hän ajoi ”teletankkina” tunnettua kauko-ohjattavaa miehittämätöntä robottipanssarivaunua. National Interest kertoo vähän tunnetusta ja aikaansa nähden edistyksellisestä aseesta tässä. Teletankit olivat tiettävästi taistelukäytössä vain talvisodassa Suomea vastaan.
Talvisodan teletankit vaikuttavat ainakin paperilla hirmuisilta aseilta. Miehittämättömät T-26-panssarivaunuihin perustuvat laitteet oli tavallisen tykin sijasta varustettu liekinheittimillä. Niiden lisäksi teletankkeihin saatettiin liittää savukranaattien laukaisulaitteita ja ajastimella varustettuja pommeja. Alun perin niistä kaavailtiin myös kemiallisten aseiden toimitusjärjestelmiä.
Teletankkeja lähetettiin iskemään Mannerheim-linjan puolustuksia vastaan. Tankkeja menetettiin taisteluissa ainakin 42. Hitaat miehittämättömät tankit osoittautuivat haavoittuvaisiksi miinoille, panssariesteille ja vaikealle maastolle.
Teletankeista ei ole jäänyt suuria mainintoja historiankirjoihin, eikä niiden menestyksestä ole pahemmin tietoa. Eräs harvoista raporteista väittää teletankkien kuitenkin pärjänneen talvisodan rintamalla ”melko hyvin”.
100. kivääridivisioonan kenraali Kombrig Jermakov myöntää tästä löytyvässä raportissaan tankkien kokeneen vaikeuksia, kun maastossa oli ”paljon painaumia ja kuoppia”. Silti uudet aseet olivat hänen mukaansa todistaneet kyvykkyytensä. Jermakovin raportissa kerrotaan, että teletankit ”tuhosivat bunkkerit numero 39 ja 35”.
Saksan hyökkäys lopetti kehityksen
Neuvostoliitossa tuotettiin vuosna 1933, 1936 ja 1938 yhteensä 162 T-26-panssarivaunuun perustuvaa TT-etuliitteellä tunnettua teletankkia ja TU-26-ohjausvaunua. Teletankkia ohjattiin parinkymmenen nappulan radio-ohjaimella. Järjestelmä oli kallis ja altis häiriöille etenkin vaikeassa talvisäässä.
Teletankkien kohdalla lähestyttiin ainakin jonkinasteista läpimurtoa talvisodan jälkeen.
”Kaukotelevisiolaite: lähtin ja vastaanotin, näytön korkeus 9 ja leveys 12 senttiä. Laite lähettää kuvaa tankkia ympäröivästä maastosta ja sen näkökentässä 100-150 metrin etäisyydellä olevista asioista radion (televiso) välityksellä”, vuonna 1941 laaditussa raportissa kuvataan.
Raportin mukaan televisionäyttö voi olla ratkaisu liekinheitinten tähtäysongelmiin. Se olisi avittanut myös ohjaajan ja vaunun välisen pitkän etäisyyden aiheuttamiin näkyvyysongelmiin.
Teletankkien kehittäminen katkesi kuitenkin natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Nopeasti elävä itärintaman sotatanner ei mahdollistanut taktiikoita, joissa teletankeista olisi ollut hyötyä. Teletankeiksi muutetu vaunut osallistuivatkin lopulta taisteluihin tavallisina miehitettyinä panssareina.
