Perussuomalaiset ovat koko vaalikauden ärsyttäneet hallituskumppaneitaan, ja heistä erityisesti pääministeri Petteri Orpoa (kok.). Politiikassa kannattaa muistaa pääministeri Mauno Koiviston (sd.) ohje vuodelta 1981.
”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.” Koiviston heitto liittyi presidenttipeliin, kun keskustajohtaja Paavo Väyrynen yritti kaataa hallituksen ja tuhota Koiviston presidenttitien.
Orpo on joutunut toistuvasti selittämään perussuomalaisten lausuntoja ja tekemisiä. Aina on päällä jokin möläys, johon pääministeriltä tivataan kommenttia.
Perussuomalaisten käytöksen takana on arvio, että puolue jatkaa hallituksessa vain, jos se nousee 2027 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Muuten valtaan palannee kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien sinipunakaksikko.
Perussuomalaiset eivät ole haastaneet hallitusohjelmaa. Puolue haluaa pysyä vallassa mahdollisimman kauan.
Populistipuolueen pitää toimia kuin populistipuolue. Operaation näkyvin johtohahmo on eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä.
Hallitusohjelman sijaan perussuomalaiset kansanedustajat pitävät meteliä kannattajilleen tärkeistä asioista. Talouspolitiikan hehkuttaminen ei käännä kannatuskehitystä nousuun.
Jos ei ole kyse rasistisiksi mielletyistä kirjoituksista tai puheista, sitten on pilkattu yritysjohtajia tai tehty päätös, että Suomi ei osallistu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia edistävään ohjelmaan.
Hallituskumppaneille perussuomalaisten käytös on kiusallista. Perinteisesti kiistat ovat koskeneet hallitusohjelman toteutusta tai tulkintaa. Ne on ratkaistu neuvottelemalla ja rahalla.
Perussuomalaiset haastavat kumppaneitaan arvoista. Niistä ei voi sopia, ja arvoihin hallitusta on hankala hajottaa.
Siirtyminen oppositioon olisi riski puheenjohtaja Riikka Purralle (ps.). Hänen olisi mahdotonta arvostella talouspolitiikkaa, mutta moni kansanedustaja saattaisi eduskuntapaikkansa menettämisen pelossa sellaiseen ryhtyä.
Kokoomus sietänee perussuomalaisia. Vain porvarihallitus voi viedä läpi kokoomukselle tärkeät työelämälakien muutokset. Yhteistyö SDP:n kanssa tullee mahdolliseksi vasta myöhemmin.
Sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen välit ovat lämmenneet sen jälkeen, kun Antti Lindtman korvasi Sanna Marinin SDP:n johdossa. Se ei kuitenkaan tarkoittane sitä, että kevään kehysneuvotteluissa perussuomalaiset olisi mahdollista korvata hallituksessa sosiaalidemokraateilla.
Mielipidemittauksissa kärjessä keikkunut SDP ei lähde hallitukseen ilman eduskuntavaaleja. Niitä tuskin järjestetään ennen vuotta 2027.
SDP tavoittelee pääministerin paikkaa. Silloin ei pyritä kesken vaalikauden kakkospuolueeksi Orpon toiseen ministeristöön.
Keskustasta ei ole perussuomalaisten korvaajaksi. Sen poliittinen voima ei riitä. Nykyisestä eduskunnasta enemmistöhallitus on mahdollista koota vain, jos mukana on kaksi puoluetta kolmikosta kokoomus, SDP, perussuomalaiset.
Eräs vaihtoehto uudeksi hallitukseksi ilman vaaleja on kokoomuksen vähemmistöhallitus. Sellaiseen on turvauduttu viimeksi 1970-luvulla.
Orpon joukkueen seuraava testi on ulkomaankauppaministeri Ville Tavion mahdollinen (ps.). luottamusäänestys. Kokoomuksessa on joukko kansanedustajia, jotka eivät ole kertaakaan äänestäneet puolesta, kun eduskunta on mitannut perussuomalaisen ministerin luottamuksen.
Mielenkiintoista on seurata, milloin kyräily muuttuu avoimeksi protestiksi. Silloin ei livistetä salista vaan äänestetään ministerin luottamusta vastaan tai vähintään tyhjää.
Jos näin kävisi, selitysvuoro siirtyisi ainakin hetkeksi Riikka Purralle.
