Vuonna 2001 perustetun Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) merkityksen on väitetty kasvaneen Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan. Jäsenmaidensa talous- ja turvallisuusyhteistyötä edistävään SCO:hon kuuluvat Venäjän ja Kiinan lisäksi Intia, Pakistan, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan ja Tadžikistan sekä Valko-Venäjä, joka liittyi järjestöön torstaina.
SCO:n äskeinen huippukokous Kazakstanissa herätti runsaasti kansainvälistä huomiota. Moni tuntuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkija Temur Umarovin mukaan pelkäävän, että Venäjä ja Kiina rakentavat järjestöstä Naton kaltaisen sotilasliiton, kun taas toiset uskovat sen pohjustavan uutta demokratian vastaista maailmanjärjestystä.
– SCO:n onnistumiset vuoden 2001 jälkeen ovat kuitenkin olleet vähäisiä ja rajoittuneet lähinnä uusien jäsenten houkuttelemiseen ja korkean profiilin skandaalien välttämiseen. Jokainen uusi jäsenmaa pyrkii hyödyntämään järjestöä omien ulkopoliittisten prioriteettiensa edistämiseksi. Tämä heikentää SCO:n tehokkuutta, mutta vahvistaa sen uhkaavaa mainetta, yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon Euraasia-keskuksessa työskentelevä Umarov toteaa analyysissaan.
Venäjä yrittää hänen mukaansa aina saada SCO:n ilmaisemaan solidaarisuutta ulkopoliittisia seikkailujaan kohtaan. Niin tapahtui vuonna 2008 Venäjän hyökättyä Georgiaan, vuonna 2014 Venäjän liitettyä Krimin laittomasti omaan alueeseensa ja jälleen vuonna 2022 maan aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Kiina puolestaan käyttää SCO:ta omien poliittisten iskulauseidensa levittämiseen, kun taas Kazakstan vaatii, että järjestön pitäisi keskittyä kuljetusreittien kehittämiseen.
SCO:n vuotuisissa huippukokouksissa jäsenmaiden johtajat antavat Umarovin mukaan lukuisia julistuksia, jotka harvoin toteutuvat. Järjestön liiketoimintaneuvosto järjestää paljon tapahtumia, mutta se ei ole onnistunut hänen mukaansa edistämään mitään merkittävää jäsenmaiden välistä liiketoimintaa 20 vuoden aikana. Myöskään SCO:n pankkikonsortio ei tee muuta kuin järjestää seminaareja.
– Jos on yksi SCO:n elin, jonka pitäisi toimia tehokkaasti, se on alueellinen terrorisminvastainen rakenne. Se ei kuitenkaan tee juuri muuta kuin auttaa jäsenvaltioita järjestämään sotaharjoituksia. Kun jossakin jäsenvaltiossa tapahtuu merkittävä terrori-isku, terrorisminvastaisen rakenteen verkkosivuilta löytyy vain lehdistötiedotteita, joissa ilmaistaan surunvalittelut, Umarov sanoo.
Kun SCO:n jäsenpohja on laajentunut, siitä on hänen mukaansa tullut yhä selvemmin pelkkä ystävällismielisten maiden johtajien keskustelukerho. Venäjä yrittää edelleen saada SCO:n myötäilemään omaa ideologista missiotaan, mutta Moskovan ideologia ei sovi kovinkaan hyvin yhteen muiden jäsenmaiden ulkopoliittisten prioriteettien kanssa.
– SCO:n rappeutuminen on jälleen yksi esimerkki siitä, miten systemaattisen lähestymistavan puute Venäjän ulkopolitiikassa heikentää Venäjän vaikutusvaltaa jopa sellaisilla tahoilla, joissa Moskovalla oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen lähes monopoliin verrattava asema, hän toteaa.
